One year ago...

Vuosi sitten olin juuri saapunut Australiaan ja yritin totutella kuumaan ja kosteaan ilmastoon Suomen kylmän talven jälkeen (en oo muuten edelleenkään täysin tottunut tähän ilmastoonja vaikka en Suomen talvesta erityisemmin pidäkään en myöskään usko, että tää Brisbanen ilmasto on mulle se sopivin).

tälläisestä ilmastosta lähdettiin....

...ja tälläiseen päädyttiin

Vuosi sitten kärsin myös kauheasta jet lagistä ja ekat päivät täällä kuluivatkin jonkinlaisessa horroksessa. Päivät?? Paremminkin viikot.

Vuosi sitten olin samalla onnellinen ja surullinen. Onnellinen siitä, että olin vihdoinkin lähes neljän kuukauden odotuksen jälkeen taas poikaystäväni kanssa samassa maassa ja surullinen siitä, että perhe ja hyvät ystävät oli jätettävä maailman toiselle puolelle ilman varmaa tietoa siitä milloin seuraavaksi tavattaisiin.

Vuosi sitten tulevaisuus täällä tuntui myös hieman epätodelliselta ja epävarmalta... eihän mulla ollut edes pysyvää oleskelulupaa, pelkkä turistiviisumi vain.

Nyt on siin vuosi kengurumaassa takana mikä tarkoittaa sitä, että en ole ollut Suomessa vuoteen enkä näin ollen ole nähnyt perhettäni tai kavereitani (lukuunottamatta niitä kahta jotka kävivät vierailulla syyskuussa) vuoteen. Tää taitaa olla pisin yhtäjaksoinen aika tähän mennessä jonka olen ollut poissa Suomesta ja erossa perheestä ja tunnelma on myös sen mukainen. Kyyneleet valuvat aika reippaasti tätä kirjoittaessa. Eikä toi lähestyvä joulu auta asiaa yhtään.

Toiskohan joulupukki lentoliput kotiin lahjaksi? Jos ei niin ostan sitten itse... keväinen Suomi kuulostais aika kivalta.



Queen street mall Brisbanen keskustassa



Vaikka just tällä hetkellä olenkin hieman tunteellinen ja ikävä kotiin on niin iso, että lähtisin sinne samantien jos tulis mahdollisuus niin en mä silti hetkeäkään vaihtais pois viime vuodesta.

Kai tää on sitä kuuluisaa katkeransuloisuutta (bittersweettiä). Toisaalta on niin hiton onnellinen ja tuntee olevansa juuri siellä missä pitääkin ja sitten yht'äkkiä sitä herää todellisuuteen kun joku asia muistuttaa siitä miten kaukana Suomesta on ja miten kauan siitä on kun on saanut viimeksi halata äitiä, käydä shoppailemassa tai viettää tyttöjeniltaa pikkusiskon kanssa tai kahvilla parhaan kaverin kanssa.

Mutta kaikkeen tottuu ja kaikki mikä ei tapa vahvistaa ja niin edelleen. Ja vaikka välimatka on pitkä niin kaikki mun rakkaat Suomessa (toivottavasti) tietää sen, että he ovat mun ajatuksissa päivittäin. Lupaan tulla käymään niin pian kuin mahdollista

Vaikka siltä kuulostaakin niin en suinkaan ole vain märehtinyt itsesäälin ja koti-ikävän kourissa koko aikaa viime päivinä vaan ollaan esim. viettetty kaveriporukan joulujuhlia ja grillailtu kotona. Perjantaina olis työpaikan joulujuhlat ja sitten vielä yks viikko töitä ennen joululomaa.. Yksi erittäin pitkä viikko jota en odota yhtään sillä ylitöitä on tiedossa aika reippaasti.

viikonlopun joulujuhlista... tää tuhottiin miesten toimesta loppuillasta

lisää herkkuja joulujuhlista. söin näitä aivan liian monta