Friday, 23 September 2016

Puolivuotias

Meidän pieni keskonen on jo puolivuotias! Miten nopeasti aika voikaan mennä? Vasta ihan äskenhän me päästiin sairaalasta kotiin ja totuteltiin tähän vauva-arkeen.

Ensimmäisiä päiviä kotona


Kuuteen viime kuukauteen on mahtunut kyllä koko tunteiden kirjo, välillä on ryömitty pohjamudissa ja välillä leijuttu pilvien lailla taivaissa. On ollut epätoivon hetkiä, pelkoa ja epävarmuutta. Välillä on ollut hetkiä jolloin en tiedä teenkö mitään oikein tai onko musta tähän äitiyteen laisinkaan. Tulee myös niitä "paska"äiti fiiliksiä. Nämä hetket on onneksi verraittain harvinaisia ja tapahtuu lähinnä silloin kun on nukuttu huonosti, vauva on kiukutellut oikein urakalla, koti on kuin pommin jäljiltä ja vanhemmilta meinaa hermot pettää.

Niiden huonojen hetkien vastapainoksi viimeisen kuuden kuukauden aikana on ollut sellaisia onnen ja rakkauden hetkiä ettei niitä edes oikein pysty sanoin kuvailemaan. Hymy on herkässä ja onnen kyyneleet silmissä joka päivä kun meidän pieni oppii jotain uutta tai vain näyttää niin syötävän suloiselta. Mikää ei pysty valmistamaan niihin kaikkiin tunteisiin joita äitiys tuo tullessaan. En edelleenkään välillä pysty käsittämään miten paljon voi omaa lasta rakastaa. Rakastaa niin paljon, että sydän meinaa pakahtua onnesta ja samalla huolesta.




Parisuhde on ollut tietenkin koetuksella ajoittain mutta pienet kinat ja eriävät mielipiteet kuuluvat elämään ja isommat riidat ollaan saatu puhumalla selviksi. Me kuitenkin vielä edelleen opetellaan myös tuntemaan toisiamme paremmin kun ollaan oltu sen verran vähän aikaa yhdessä. Tämä on tietenkin tuonut omat lisähaasteensa tähän vauva-arkeen mutta kertaakaan en ole katunut päätöstä lapsen hankkimisesta enkä usko, että löytäisin mistään parempaa puolisoa ja isää lapselleni.

Isänpäivänä :)


Miltä meidän puolivuotias sitten näyttää ja mitä taitoja on viime aikoina opittu?
Ayla oli keskiviikkona neuvolassa 7.3kg ja 65cm. Kaksi alahammasta näkyy ja tuntuu ja kuola valuu lakkaamatta :)
Viimeisen kahden viikon aikana Ayla on oppinut kääntymään selältä mahalle, kumpaankin suuntaan. Viihtyy leikkimatolla lelujensa parissa pitkiäkin pätkiä kunhan äiti tai isi on näköetäisyydellä.
Ryömiminen ei ihan vielä luonnistu mutta yritystä riittää. Syö suht hyvällä ruokahalulla lähes mitä tahansa ollaan annettu maistaa.
Yleisesti ottaen iloinen vauva, hymyilee ja nauraa paljon silloin kun hampaidentulo ei vaivaa tai joku muu asia kiukuta. Nukkuu päivisin vähän miten sattuu mutta öisin paremmin, yleensä yhdellä syötöllä mennään.

Meidän pikku mussukka! <3




© Living in Down Under
Maira Gall