Friday, 23 September 2016

Puolivuotias

Meidän pieni keskonen on jo puolivuotias! Miten nopeasti aika voikaan mennä? Vasta ihan äskenhän me päästiin sairaalasta kotiin ja totuteltiin tähän vauva-arkeen.

Ensimmäisiä päiviä kotona


Kuuteen viime kuukauteen on mahtunut kyllä koko tunteiden kirjo, välillä on ryömitty pohjamudissa ja välillä leijuttu pilvien lailla taivaissa. On ollut epätoivon hetkiä, pelkoa ja epävarmuutta. Välillä on ollut hetkiä jolloin en tiedä teenkö mitään oikein tai onko musta tähän äitiyteen laisinkaan. Tulee myös niitä "paska"äiti fiiliksiä. Nämä hetket on onneksi verraittain harvinaisia ja tapahtuu lähinnä silloin kun on nukuttu huonosti, vauva on kiukutellut oikein urakalla, koti on kuin pommin jäljiltä ja vanhemmilta meinaa hermot pettää.

Niiden huonojen hetkien vastapainoksi viimeisen kuuden kuukauden aikana on ollut sellaisia onnen ja rakkauden hetkiä ettei niitä edes oikein pysty sanoin kuvailemaan. Hymy on herkässä ja onnen kyyneleet silmissä joka päivä kun meidän pieni oppii jotain uutta tai vain näyttää niin syötävän suloiselta. Mikää ei pysty valmistamaan niihin kaikkiin tunteisiin joita äitiys tuo tullessaan. En edelleenkään välillä pysty käsittämään miten paljon voi omaa lasta rakastaa. Rakastaa niin paljon, että sydän meinaa pakahtua onnesta ja samalla huolesta.




Parisuhde on ollut tietenkin koetuksella ajoittain mutta pienet kinat ja eriävät mielipiteet kuuluvat elämään ja isommat riidat ollaan saatu puhumalla selviksi. Me kuitenkin vielä edelleen opetellaan myös tuntemaan toisiamme paremmin kun ollaan oltu sen verran vähän aikaa yhdessä. Tämä on tietenkin tuonut omat lisähaasteensa tähän vauva-arkeen mutta kertaakaan en ole katunut päätöstä lapsen hankkimisesta enkä usko, että löytäisin mistään parempaa puolisoa ja isää lapselleni.

Isänpäivänä :)


Miltä meidän puolivuotias sitten näyttää ja mitä taitoja on viime aikoina opittu?
Ayla oli keskiviikkona neuvolassa 7.3kg ja 65cm. Kaksi alahammasta näkyy ja tuntuu ja kuola valuu lakkaamatta :)
Viimeisen kahden viikon aikana Ayla on oppinut kääntymään selältä mahalle, kumpaankin suuntaan. Viihtyy leikkimatolla lelujensa parissa pitkiäkin pätkiä kunhan äiti tai isi on näköetäisyydellä.
Ryömiminen ei ihan vielä luonnistu mutta yritystä riittää. Syö suht hyvällä ruokahalulla lähes mitä tahansa ollaan annettu maistaa.
Yleisesti ottaen iloinen vauva, hymyilee ja nauraa paljon silloin kun hampaidentulo ei vaivaa tai joku muu asia kiukuta. Nukkuu päivisin vähän miten sattuu mutta öisin paremmin, yleensä yhdellä syötöllä mennään.

Meidän pikku mussukka! <3




Thursday, 8 September 2016

Vauva-arkea


Sitä jotenkin eli siinä harhaluulossa ennen vauvan syntymää, että olisi vaikka kuinka paljon aikaa touhuta ja kirjoittaa blogia yms mutta vaikka meidän neiti onkin suh helppo tapaus niin eipä sitä aikaa ole mitenkään hirveästi.

Niinä päivinä kun vauvan saa nukkumaan päikkäreitä edes jollain lailla ja vähän pidemmäksi aikaa kun sen normi 40minuuttia kerrallaan pitäisi pestä pyykkiä, tehdä ruokaa, suunnitella Suomen matkaa ja hoitaa tuhat ja sata muuta asiaa kuten yrittää imuroida....


Ja joskus sitä vaan päätyy sohvan nurkkaan blogeja tai kirjaa lukemaan hetkeksi tai sitten päikkäreille vauvan seuraksi eli tälle blogille ei jää hirveästi aikaa mutta yritetään nyt kuitenkin.

Vauva-arkea on nyt takana kohta jo 6kk! Mihin ihmeeseen se aika oikein menee?! Ayla kasvaa ja kehittyy koko ajan ja joskus sitä oikein itsekin hämmästyy miten äkkiä hän oppii uusia asioita. Nyt viimeisen kuukauden aikana on kuultu ensimmäiset naurut, todistettu ensin mahalta selälleen kääntyminen ja siitä parin viikon päästä selältä mahalleen. Nykyään tyttö ei enää selällään viihdy vaan käänty mahalleen parissa sekunnissa, joskus myös unissaan J




Hampaita on myös tehtailtu viimeisen noin viiden viikon ajan, kuola valuu ja nyrkkejä/sormia pureskellaan ja joka toinen päivä kiukuttaa niin maan pirusti kun sattuu. Yhtään hammasta ei ole vielä esiin työntynyt mutta ilmeisesti siinä voi mennä pitkäänkin.

Aloitettiin myös kiinteiden maistelu pikkuhiljaa ja alkuun siitä ei tullut yhtään mitään, kaikelle vain irvisteltiin ja syljettiin ulos mutta nyt sekin alkaa sujumaan. Riisivelli (rice cereal ) ja siihen sekoitettu hedelmäsose menee alas ja Ayla odottaa suu auki aina seuraa lusikallista ja hymisee syödessään. Sotkuista puuhaa ja ruokalaput ei auta oikeastaa yhtään.



Mä en ikinä odottanut, että äitiys olisi helppoa mutta silti sen rankku us pääsee joskus vieläkinyllättämään. Älkää käsittäkö väärin on tää suurimman osan aikaa ihanaa mutta siltikin raskasta. Joinain päivinä tulee ikävä aikaa ennen vauvaa kun pystyi menemään minne halusi minne halusi ja tekemään mitä tahansa. Nyt täytyy suunnitella kaikki paremmin ja ottaa aina huomioon vauva ja vauvan tarpeet huomioon. Kiukkuisen vauvan rauhoittelu ja viihdyttäminen on myös joskus todella hermoja raastavaa varsinkin kun on yhtä lyhytpinnainen kuin minä. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja ne hyvät hetket tekee tästä kaikesta sen arvoista. Päivääkään en vaihtaisi pois! Oon siinä onnellisessa asemassa, että meillä on tuo mies suurimman osan aikaa kotona (työskentelee kotoa) eli kun alkaa höyry nousta korvista voin lykätä vauvan sille hetkeksi ja mennä suihkuun tai ulos kävelylle ihan yksin. Sen jälkeen jaksaa taas.



Ja onko sillä sitten niin hirveästi väliä, että en muista milloin meillä olisi viimeksi imuroitu saati pesty lattioita? Ehtiihän sitä myöhemminkin, hetken aikaahan Ayla vain on näin pieni ja päivät kiitävät ohi aivan liian nopeasti eli lattian pesut saa odottaa J
© Living in Down Under
Maira Gall