vähän lisää Tasmaniaa

No joo lupauksista huolimatta kirjoittamisesta ei ole taas(kaan) näköjään tullut mitään, mutta siis nyt sitä (aikoja sitten) luvattua jatkoa Tasmanian reissulle.

Ensin pieni maininta meidän aivan upeasta majoituksesta Cradle Mountainilla. Vuokrattiin mökit Cradle Mountain Highlanderistä ja en voi muuta kuin suositella erittäin lämpimästi. Mökeistä tuli ehkä hieman jotkut Lapin hiihtokeskusten mökit mieleen.

Me asuttiin Telopea nimisessä mökissä joka oli sopiva kahdelle hengelle. Kylppärissä oli poreallas jota ei ehditty testaamaan valitettavasti.

takassa paloi tuli koko ajan ja ihana henkilökunta kävi lisäämässä puita kun oltiin päivisin poissa

näitä suloisuuksia pomppi mökin ympärillä jatkuvasti

Cradle Mountainin jälkeen ajettiin kohti etelää ja Port Arthuria kohti. Matkalla pysähdyttiin oikomaan jalkoja parissa pienessä paikassa. Stanleyssä ja Rossissa. Istuttiin autossa oikeastaan koko päivä ja myöhään iltapäivällä oltiin perillä Port Arthurissa joka on Hobartin lähellä.

Maisemat oli upeita ja Tasmania on aivan täydellinen automatkailuun. Ruuhkia ei juuri ole ja muita autoja ei välillä näkynyt pitkiin aikoihin. Pienissä kylissä oli aina jotain nähtävää ja ihania leipomoita joissa käytiin syömässä. Vyötärö ei hirveesti tykännyt niistä visiiteistä :)

vilkas meno Stanleyssä ;)

Ross oli myöskin hyvin hiljainen paikka

Me oltiin liikkeellä talvella eli turisteja ei hirveesti näkynyt ja moni paikka oli kokonaan kiinni. Pitää mennä seuraavalla kerralla kesällä niin näkee hieman erilaisen Tasmanian.

I love Suomi

Mun loma Suomeen tuntuu tällä hetkellä vain kaukaiselta muistolta vaikka siitä onkin aikaa vaan kuukausi. Mulla oli suunnitelmissa kirjoittaa jotain tosta lomasta heti sen jälkeen mutta niin se vaan on jäänyt kaikkien muiden kiireiden takia tekemättä. On ollu polttareita, synttäreitä, cocktail-kutsuja, mekon ja kenkien metsästystä kavereiden häihin ja sit tietenkin työt on pitänyt kiireisenä ja väsyneenä iltaisin.
No parempi myöhään kuin ei milloinkaan eli olkaapa hyvät: yhteenvetoa lomasta Suomeen ja takaisin paluu-fiiliksistä.

Ennen lomaa olin hyvinkin innoissani siitä, että pääsen käymään kotona ja näkemään perhettä ja kavereita pitkästä aikaa, mutta toisaalta paluu Suomeen pariksi viikoksi pelotti myös. Pelkäsin, että loman jälkeen paluu Australiaan tuntuisi jotenkin pahalta ja vaikealta ja että koti-ikävä iskisi taas päälle. Pelkäsin myös, että en enää pitäisikään Suomesta tai, että pitäisin siellä olosta liikaa ja kaikki Australiassa tuntuisi ”väärältä”. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt.

Loma Suomessa oli ihana vaikkakin liian lyhyt (mutta niinhän ne lomat yleensä on..liian lyhyitä). Nautin joka hetkestä, jopa niistä parista päivästä jolloin olin kipeä, söin suomi-herkkuja yllin kyllin ja fiilistelin valoisia kesäöitä.



autiota Turun keskustaa klo 23.00 maanantaina... ainakin on valoisaa

Paluu kotimaisemiin puolentoista vuoden tauon jälkeen oli mielenkiintoista. Toisaalta kaikki oli aivan kuin ennenkin mutta toisaalta kaikki oli jotenkin muuttunut. Aluksi oli outoa kuulla Suomen kieltä jokapuolella ja ostaa siideriä tavallisesta ruokakaupasta. Ruisleipä ja oltermanni maistui juuri niin hyvältä kuin olin muistellutkin ja oli aivan taivaallista, että sai ostaa salmiakkia vaikka joka päivä jos teki mieli. Ja maito-ongelmaisena oli ihanaa kun oli tarjolla muutakin kuin kahta makua laktoositonta jugurttia :)

Säät ei ollu parhaat mahdolliset mutta sain onneksi nauttia myös hieman auringosta ja päästiin siskon takapihalle grillailemaan pariin otteeseen. Käväistiin myös pikavisiitillä Helsingissä ja viikonloppu matkalla Tukholmassa kavereita moikkaamassa.

grillipihviä ja halloumia.... mmmm

Loman jälkeen palasin hyvillä mielin Australiaan, toiseen kotiini. Tosiaan tuntui siltä, että olisin palannut kotiin. Kai se sitten tarkoittaa sitä, että olen alkuvaikeuksien jälkeen kotiutunut tänne ja rakentanut elämän tänne :)

Se, että Australia tuntuu kodilta ei missään nimessä vie Suomen paikkaa sydemessäni. Suomi on aina kotimaa, se jossa asuu mulle kaikkein rakkaimmat ihmiset (ja sitten ne toiset rakkaimmat ihmiset asuu täällä) ja jonne on aina ihanaa palata ja jonne on aina jollain tapaa ikävä. Australia on vaan tällä hetkellä monestakin syystä meille se paras paikka asua.

Suomen vuoro tulee toivottavasti lähivuosina ja silloin toivon enemmän kuin mitään muuta, että toi toinen puolisko kotiutuu sinne yhtä hyvin kuin itse olen kotiutunut Brisbaneen. Nyt keskitytään nauttimaan elämästä täällä maailman toisella puolella ja sen voi vaikka aloittaa ihailemalla kauniita auringonlaskuja.

Lähtemisen vaikeus

Ulkomailla asuminen antaa niin paljon ja koen olevani onnekas, että voin tällä hetkellä kutsua kahta paikkaa täysin eri puolilla maailmaa kodeikseni. Molemmissa sekä Suomessa että Australiassa olen onnellinen ja molemmissa on hyvä elää.
Kahden maan välillä asuminen on myös toisinaan vaikeata ja tuo mukanaan haikeita hetkiäkin kuten esimerkiksi nyt kun kolmen viikon loma Suomessa on lopuillaan ja pitäisi taas sanoa hyvästit kaikille rakkaille ihmisille täällä.
Lähteminen ei ole helppoa mutta onneksi tietää, että aina voi palata ainakin lomalle ja tulevaisuuden suunnitelmissa (tai ainakin unelmissa) on takaisin Suomeen pysyvästi muuttaminen parin vuoden päästä. Sitten sitä taas joutuu jättämää hyvästejä niille rakkaille Australiassa mutta sitä ei kannata nyt murehtia. Eletään tässä hetkessä. Juuri nyt olen onnellinen, että sain pitkästä aikaa nauttia Suomen kesästä (ja ah niin ihanasta kesäsäästä heh heh) mulle tärkeiden ihmisten seurassa. Olen myös onnellinen siitä, että vaikka lähteminen onkin hieman vaikeaa ja ennenkaikkea haikeaa, lähden myös innoissani takaisin Brisbaneen jatkamaan elämääni siellä.

Päivääkään en mun Suomi-lomasta vaihtaisi pois ja pidempäänkin olisin viihtynyt mutta nyt on aika ottaa suunnaksi Brisbane. Ensi vuonna päästään taas toivottavasti lomailemaan Suomeen ja ehkäpä hieman pidemmäksi aikaa.

Nyt vois sitten ton laukun pakata loppuun ja punnita, että tietää miten monta liikakiloa siinä on. Kummasti tota tavaraa on kertynyt mukana vietäväksi, jouduin laittamaan osan tulemaan postitse, mutta täytyyhän sitä salmiakkia yms raahata mukanaan niin paljon kuin mahdollista. Ruisleipää, karjalanpiirakoita sekä Oltermannia veisin myös jos matka olisi lyhyempi ja tulli vähän vähemmän tiukempi tuolla Australia päässä.

Se on täällä...

Mun uusi kamera nimittäin. Päädyin siis tilaamaan Nikon D3100 viime viikolla käytyäni lounastaoulla kameraliikkeessä hieman kyselemässä ja tänään se sitten saapui. Akku suoraa lataukseen ja nyt oon jo päässyt räpsimään muutaman koekuvan. Viikonloppuna kamera pääsee sitten tosi toimiin kun suuntaamme Sunshine Coastille Noosaan pitkää viikonloppua viettämään.
Täällä on torstaina Australia-päivä eli Australia day joka on vähän niinkuin Australian itsenäisyyspäivä ja näin ollen siis yleinen vapaapäivä ainakin suurimmalle osalle kansaa. Kaupat, ravintolat ja baarit ovat auki eli ihan kaikki eivät sitä vapaaksi saa.
Näin toimistotyöläisenä sen on palkallinen vapaa ja otin myös perjantain vapaaksi niin päästään kaveriporukan kanssa viettämään aikaa Noosassa torstaista sunnuntaihin.

Kameran saapuminen ja se, että tällä viikolla on enää 2 päivää töitä ovat tänään saaneet hymyn huulille ja odotan viikonloppua innolla.

Säätietojen tutkiminen taas on saanut hymyn hieman laantumaan sillä tänne on luvattu sadetta, myrskyä ja joidenkin tietojen mukaan jopa syklooneja seuraaviksi kahdeksaksi päiväksi! Ei hyvä!

Ja rannikollahan sitä tunnetusti tuulee ja sataa vieläkin enemmän kuin sisämaassa. Täytyy varmaan pakata mukaan bikinien ja aurinkorasvan sijasta sadevaatteet ja kasa lautapelejä, että on jotain tekemistä kun ei tosta rannalla makoilusta ja auringon ottamisesta nyt taidakaan tulla yhtikäs mitään.

Ehkä ne bikinitkin tulee kuitenkin pakattua mukaan sillä toivon mukaan se aurinkokin sieltä pilkistäisi edes hetken verran. Satoi tai paistoi uskon, että viikonlopusta tulee ihan huippu. On hyvää seuraa ja 4,5 tähden huoneistohotelli jossa sauna ja uima-allas. Saunaan ainakin pääsee vaikka sataisi kaatamalla. Tiedossa olisi myös kalastusta Noosa riverillä ja tunnetustihan ne kalat nappaavat paremmin sateisella säällä. Eli eiköhän siitä hyvä viikonloppu vielä tule.

Mä meen nyt jatkamaan ton kameran käytön opiskelua, että saan viikonloppuna hienoja (sade)kuvia.