Suomi vai Australia?!?

Valehtelisin jos väittäisin ettei Suomeen paluu aina välillä kävisi mielessä tai että en haaveilisi mahdollisuudesta muuttaa sinne takaisin edes pariksi vuodeksi.

Rakastan Brisbanea ja elämääni täällä; sitä, että aurinko paistaa lähes aina eikä ole kaamosta eikä loskapaskakelejä. On ihania ystäviä, tekemistä ja menoja ja hyvä työpaikka mutta näistä asioista huolimatta Suomeen paluu kiehtoo hetki hetkeltä enemmän ja enemmän, etenkin nyt Aylan syntymän jälkeen.  Sillä vaikka täällä onkin kaikki paremmin kuin hyvin se tärkein eli ne rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset siellä Suomessa eivät ole täällä, eivät ole osa meidän jokapäiväistä elämäämme.

Miten ihanaa olisi jos vanhempani ja siskoni asuisivat lähellä ja saisivat olla suurempi osa Aylan elämää? Pystyisivät olemaan läsnä meidän arjessa muutenkin kuin vain Skypen ja sähköpostien välityksellä ja seuraamaan Aylan kasvua. Joinain päivinä antaisin mitä tahansa tästä mahdollisuudesta. Kaipaan perhettäni enemmän kuin koskaan,erityisesti olisi ihanaa jos äitini, Aylan mummi olisi lähellä. Samoin rakkaan pikkusiskoni ottaisin samantien elämään lähemmäksi meitä. Tuntuu pahalta ajatella miten paljosta he jäävät paitsi Aylan elämässä ja samoin miten paljon Ayla jää paitsi kun ei saa asua lähellä mummiaan ja tätiään.

 Meidän elämä on kuitenkin tällä hetkellä täällä, on työpaikat (oma yritys), talo ja koira.  Sekä tietenkin Nathanin perhe. Mikään ei kuitenkaan ole pois suljettua ja haaveissa on, että pystyisimme asumaan vuoden tai pari Suomessa jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa. Tottakai se vaatisi paljon järjestelyjä ja suunnittelua, vaatisi työpaikat joko molemmille tai edes toiselle Suomesta. Tai vaihtoehtoisesti työn täällä jota voisi tehdä etänä. Kaikki on mahdollista jos on valmis tekemään myönnytyksiä ja ihan vakavissamme olemme alkaneet suunnittelemaan Suomessa asumista. Olen erittäin onnekas, että mulla on ihana mies joka ymmärtää miten paljon haluan asua jossain vaiheessa Suomessa ja hän on valmis muuttamaan toiselle puolelle maailmaa, maahan jonka kieltä hän ei puhu ja josta hän ei tunne kuin pari ihmistä. On silti valmis muuttamaan jotta minä saisin vuorostani asua lähellä perhettäni ja perheeni viettää enemmän aikaa Aylan kanssa.

En osaa sanoa kaipaanko niinkään Suomea maana vaiko vain niitä rakkaita ihmisiä?! Toki on paljonkin asioita joita kaipaan Suomesta kuten kunnon vuodenajan vaihtelut, kylmä (ja luminen) joulu, ruisleipä ja salmiakki, sauna, Suomen kesä ja sen valoiset yöt. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin! Voi olla että vuosi tai pari Suomessa riittäisi ja sen jälkeen saisin tarpeekseni pitkästä pimeästä ja kylmästä talvesta ja siitä loskasta. Tai sitten käy niin, että en enää halua muuttaa takaisin Australiaan koska terveydenhuolto, päiväkodit ja koulut ovat niin paljon paremmat kuin täällä. Tai ehkä totun liikaa siihen, että saan tuoretta ruisleipää ja karjalanpiirakoita aina kuin haluan  ai niin ja sitä salmiakkia tietenkin. Niin ja lonkeroa ja maksamakkaraa ja oltermannia ja ja....

Tätä odotellaan jo kovasti

Suomi-ikävä on  siis todellista ja takaisin muutto (vuodeksi tai pariksi) toivottavasti mahdollista lähitulevaisuudessa mutta sitä ennen me päästään onneksi pitkälle lomalle sinne eli Suomi kutsuu joulukuun alussa ja takaisin kengurumaahan palataan vasta helmikuun loppupuolella. Ei ehkä se paras vuodenaika Suomessa lomailuun mutta muuta mahdollisuutta ei nyt ollut ja saadaanpahan ainakin kunnon annos talvea ja lunta! Onneksi toi mies lumilautailee ja on asunut Euroopassa niin ei tuu ihan täysin shokkina toi Suomen talvi.  Niin ja onneksi päästään pois Brisbanen tukalan kuumasta kesästä kerrankin. Mä en usko että tuun koskaan tottumaan näihin hiostavan kuumiin kesiin täällä.

Vielä siis seitsemisen viikkoa ja saa syödä Suomiherkkuja niin, että napa paukkuu!! Sitä odotellessa (ja hieman niitä pitkiä lentoja vauvan kanssa jo etukäteen panikoidessa eli kaikki hyvät vinkit vauvan kanssa lentämiseen enemmän kuin tervetulleita)

Ai niin meillä opittiin istumaan pari päivää sitten :)

Brisbane Festival

Täällä on koko syyskuun ajan vietetty Brisbane Festivalia kaikennäköisine kulttuuri elämyksineen. Jokavuotisen festivaalin suosituin tapahtuma on Riverfire eli suuri ilotulitusnäytös Brisbane joella. Tänä vuonna koko festivaali huipentui tähän tapahtumaan jota me ei jaksettu/viitsitty mennä katsomaan. Oltiin kuitenkin kaupungilla tarkemmin sanottuna West Endissä kaveripariskunnan kanssa illallisella eli kuultiin rakettien pauke mutta ei nähty mitään.

Ennen illallista tultiin kaupunkiin Craigin pyynnöstä sen verran aikaisin, että ehdittiin jokirantaan katsomaan armeijan hävittäjien (Super Hornets) ylilento joka kuului osana lauantain Riverfire tapahtumaan. Craigin harmiksi missattiin Black Hawks helikopterit koska oltiin fiksuina tehty pöytävaraus puoli seitsemäksi eli piti olla ravintolassa samaan aikaan kun helikopteri "näytös" oli meneillään.

Itse ilotulitus ja laservalo show alkoi seitsemältä mutta porukka oli saapunut paikalle piknik eväineen jo puolelta päivin varmistamaan hyvät istumapaikat joen varrelta. Porukkaa oli paikalla tuhansia ja ei hirveästi kiinnostanut jäädä sinne tungokseen. Kaiken kruunasi vesisade eli istuttiin aika tyytyväisinä kivassa pienessa kreikkalaisessa ravintolassa sen sijaan, että oltaisiin kastuttu tungoksessa :)

Vaikka Riverfire jäi tänä vuonna näkemättä niin käytiin kuitenkin perjantain töiden jälkeen tsekkaamassa Lasershow ja Lantern Garden Brisbanen South Bankilla.
Oltiin tietenkin mattimyöhäsinä liikkeellä kuten tavallista. Showta oli näytetty jo lähes kolmen viikon ajan joka ilta klo 19 ja 20 ja me saatiin vihdoinkin aikaiseksi mennä sitä katsomaan viimeisenä iltana. Onneksi mentiin sillä show oli upea ja tunnelma hyvä; oli bändi soittamassa, ruokakojuja ja baarialue.

Itse olin paikalla hyvissä ajoin mutta Craigiä odotellessani kiertelin ympäriinsä valokuvia räpsimässä ja unohdin tietenkin varata hyvät paikat valoshowta varten.  Nähtiin show kuitenkin suht hyvin mutta valokuvista ei valitettavasti tullut kummoisia. Aina oli jonkun pää edessä. Pahoittelen siis huonoja kuvia.

Long weekend

Töissä on ollu hirmu kiire ja sitten mun uus kuntoinnostus on verottanut vapaa-ajasta sen verran paljon, että en ole vähään aikaan ehtinyt tännekään kirjoittelemaan.

Nyt kuitenkin onnistuin löytämään aikaa blogillekin kiitos pitkän pääsiäisviikonlopun. Neljä päivää vapaata töistä tekee varmasti hyvää ja mun pitkän viikonlopun suunnitelmiin kuuluu lähinnä rentoutumista ja yletöntä suklaan syömistä. Olettaen tietenkin, että Easter Bunny muistaa mua ja tuo suklaamunia huomenna :)

Eilen eli pitkänä perjantaina otettiin vaan ihan rennosti eli nukuttiin pitkään jonka jälkeen lueskelin blogeja ja toinen puolisko vietti laatuaikaa xBoxin seurassa. Illalla lähdettiin kavereiden luo hengaamaan ja rapsuttelemaan kyseisen pariskunnan ”pikkuisia” (50kg painavia) sekarotuisia koiria. Koirakuume vaan kasvaa... Harmi ettei tullut kameraa mukaan niin ette pääse nyt ainakaan tällä kertaa tutustumaan suloisiin Dollyyn ja Delilahiin.

Tänään nousin ylös jo 7.30 kun Craig lähti töihin ja päätin sitten hypätä bussiin ja huristella keskustaan vähän shoppailemaan. Ennen shoppailua nappasin kuitenkin frappucinon mukaan ja kävin kävelemässä Botanic Gardensisssa ihanassa auringon paisteessa. Siellä sitä aikaa sitten kuluikin yli tunti kun piti räpsiä kuvia kaikesta mahdollisesta. Yks vanha mummeli kysy multa olenko turisti ja en kehdannut myöntää, että asun täällä ja olen asunut jo pidempäänkin ;) Nyökyttelin siis vaan vastaukseksi, että ”kyllä, joo turistipa hyvinkin”.

Turistina hyörimisen jälkeen päästiin itse asiaan eli shoppailuun.Täällä on meneillään Mid-Season alennusmyynnit ja onnistuin tekemään pari hyvää löytöä tänään. Esim Myerista (paikallinen Stockka) löysin kivat musta bikinit joista jouduin alennusten jälkeen pulittamaan hurjat AUD6.50 eli vähän yli viis euroa. Yhden kivan raitatopinkin kotiutin kympillä (oli alennettu neljästäkympistä).

Ruuhkat oli kaupoissa sen verran mahtavat, että kauaa en jaksanut niissä kierrellä. Ens viikolla ois tilipäivä eli jos vaikka sitten uudestaan :) Ens viikolla pääsen (joudun) myös hammaslääkäriin ja sinne saa sitä rahaa syytää sitten ihan olan takaa. Hammaslääkärit kun ei ole mitään halpoja täällä, mutta pakko mennä kun viime kerrasta on jo aivan liian kauan.

Täällä on siis vietetty pääsiäisviikonloppua tälläisessä säässä:

Jos samanlainen sää jatkuu vielä huomennakin niin voi olla, että uudet biksut pääsee käyttöön jos vaikka pulahtaisi altaaseen. Täällä alkaa kuitenkin toi talvi lähentyä eli vesi altaassa on kohta liian kylmää uimiseen. Pitää siis nauttia siitä nyt kun vielä voi.


Palaillaan huomenna pääsiäissunnuntain tunnelmilla.

P.S 9 viikoa Suomen lomaan :)

Sunnuntai

Se olis sitten taas viikonloppu ohi ja paluu arkeen edessä huomenna. Mikä siinä on, että viikonloput menee aina aivan liian nopeasti? Perjantaina töiden jälkeen on ihana fiilis kun tietää, että on koko viikonloppu edessä ja sitten aivan yht'äkkiä onkin jo sunnuntai ilta ja tulee sunday blues tunne. Mä tykkään mun työstä ja menen sinne joka päivä mielelläni mutta silti se vaan tuppaa hieman masentamaan sunnuntai iltasina ja herääminen maanantai aamuna on aina hippasen vaikeeta. Voiskohan noita viikonloppuja pidentää kolipäväsiks?!

Tää viikonloppu on mennyt Brisbanessa hieman sateisissa tunnelmissa. Perjantaina satoi lähes koko päivän ja eikä lauantaikaan ollut sen parempi.Aurinko paistoi aina välillä ja sitten seuraavana hetkenä tulikin aivan kaatamalla vettä. Uhmasin kuitenkin sadetta ja käväisin eilen iltapäivällä parilla viinilasillisella yhden kaverini kanssa joka oli käymässä Canberrasta. Ei oltukaan nähty kolmeen vuoteen eli juttua riitti. Nyt ois suunnitteilla reissu Canberraan jossa en ole vielä ehtinyt käymään.

Tänään lähdettiin iltapäivällä pienelle ajelulle Redcliff ja Shorncliffe nimisille alueille. Nää on siis Brisbanen kaupungin osia meren rannalla.Meiltä ajaa sinne noin puolisen tuntia. Tuolta ei löydy mitään kunnon uimarantaa eikä surffimeininkiä mutta muuten ihan mukava paikka.

eli me asustellaan tuolla Bridgema Downsissa ja tänään käytiin noissa kahdessa muussa sinisellä merkityssä paikassa

Tänään me käveleskeltiin rantaboulevardilla ja pysähdyttiin välillä kahville. Sää oli pilvinen mutta säästyttiin sateilta. Meren rannalla tuuli aika reippaasti ja siitä johtuen vesi oli likaisen ruskeaa. Mulla oli tietenkin kamera mukana (niikuin nykyään aina). Redcliff rannalta löytyi mm sodissa menehtyneiden ja puolustusvoimien muistomerkki.

Redcliffiltä ajettiin vielä Shorncliffen kautta kotiin.

Loppuilta meneekin sitten telkkarin äärellä rentoutuen. Mä katon aika vähän telkkaria mutta sunnuntaisin tulee mun ehdottomasti lempparein sarja tällä hetkelle Homeland. Ei mitään tietoa näytetäänkö tätä jo Suomessa mutta suosittelen katsomaan jos on mahdollisuus.

Nyt siis Homalandin pariin ja sen jälkeen unten maille. Palaillaan taas uusilla tarinoilla :) Loppuun vielä lisää tämän päivän maisemia.

State of Origin

Rugby on sama ausseille ku jääkiekko suomalaisille ja australialaiset rugby fanit yhtä fanaattisia kuin suomalaiset lätkäfanit. Ehkäpä jopa vieläkin fanaattisempia. Sen sain todeta keskiviikkona kun olimme katsomassa kyseisen lajin peliä.

Rugbya eli footballia eli tuttavallisemmin footyä tulee täällä telkkarista ihan kyllästymiseen asti ja se onkin kriketin ohella SE laji jota suurin osa ausseista tuntuu seuraavan. Siitä ei ole vain yhtä versiota vaan peräti 3. Kaikkissa on yhtäläsyyksiä eli se pallo on saman mallinen (kuulemma eri kokoinen eri lajeissa) mutta säännöt ovat erit ja koska en oikeastaan tiedä mitään niistä säännöistä niin en edes yritä niitä tässä sen enempää selittää. Jos kiinnostaa niin linkeistä pääsee lukemaan lisää jokaisesta lajista joita ovat siis AFL eli Australia Football League,  Rugby Union ja Rugby league eli NRL joka on, ainakin omassa kaveripiirissä se seuratuin laji. Brisbanen joukkue The Broncos pärjää hyvin ja taitaa jopa johtaa sarjaa? Hah eipäs johdakaan vaan on neljäntenä.

Sanasta rugby on ennen Australiaan muuttoa tullut mieleen lähinnä isokokoiset ja mutaiset miehet jotka taklaa toisiaan ja juokseen se sellainen amerikkalainen jalkapallo kainalossa. Mielikuva on muuttunut mutta en edelleenkään voi sanoa täysin kyseistä lajia tajuavan.

 Pelejä on tullut muutamaan kertaa seurattua telkkarista kun on ollut pakko eli kun muut ovat halunneet katsoa. Olen jopa oppinut ymmärtämään lajista jotain mutta silti joudun välillä esittämään muiden mielestä ehkä typeriä (ja ärsyttäviä?) kysymyksiä... no mutta pikkuhiljaa sitä oppii. Ehkäpä vuoden päästä olen jo ihan ammattilainen ja kommentoin peliä ja haukun tuomareiden päätöksiä asiantuntevasti, samaan tapaan kuin jääkiekkopelien aikana. :)


QLD joukkue saapumassa stadionille


NRL liittyvä vuoden tärkein tapahtuma ainakin siis Itä-rannikolla on State of Origin jossa Queenlandin ja New South Walesin osavaltioiden joukkueet ottavat mittaa toisistaan kolmen ottelun verran. Voittaja on tietenkin se kumpi voittaa useamman pelin. State of Origin on se vuoden odotetuin tapahtuma, ehkä verrattavissa Jääkiekon MM-kisoihin ja kummankin joukkueen kannattajat ottavat oman joukkueensa kannatamisen erittäin tosissaan.

Tänä vuonna saimme hankittua liput Brisbanessa pelattuun viimeiseen ja ratkaisevaan otteluun (tilanne oli siis 1-1 ennen viimeistä peliä). Itseäni se pelin lopputulos ei hirveästi liikuttanut, odotin lähinnä sitä tunnelmaan Suncorp Stadiumilla. Ja sitähän riitti. Katsojia oli lähes 53 000 eli jo siinä riitti ihmettelemistä Turkuhallin katsojalukuihin tottuneelle. Bluesien (NWS) ja Maroonsien (QLD) kannattajat huutelivat herjoja toisilleen ja välillä kävi sääliksi niitä harvoja siniseen paitaan pukeutuneita katsojia kaikkien QLD kannattajien joukussa. Toinen puoliskoni oli yksi näistä, sillä Sydneyssä syntyneenä ja lapsuutensa viettäneenä Craig tietenkin kannattaa NSW. Joukkueen sininen paita oli tietenkin päällä ja välillä tuli muilta katsojilta aika rankkaakin kommenttia sen johdosta. Kun QLD johti jo aika reippaasti tarjosi eräs vieressä istuva omaa varapaitaansa Craigille jottei hänen tarvitsisi hävetä sininen paita päällä :)



Taklaus NSW-tapaan

Ottelu oli mielenkiintoinen vaikka välillä kaipasinkin telkkarin kommetaatiota jotta olisin pysynyt paremmin kärryillä ja tunnelma aivan sanoin kuvaamaton joka kerran kun QLD teki maalin tai miksi niitä nyt sitten kutsutaankin.

Ottelun alussa kun koko yli 53000 päinen yleisö lauloi yhdessä Australian kansallislaulun oli jotenkin epätodellinen olo ja meni kylmät väreet pitkin selkää. Upea kokemus siis kaikinpuolin ja voi olla että mut saa houkuteltua mukaan toisenkin kerran.

Ai niin ja Craigin harmiksi QLD voitti (jo 6. kerran peräkkäin)!! Ehkäpä ensi vuonna on sitten Bluesien vuoro.

Viime keskiviikon State of Originin ja kiireisten työpäivien lisäksi viime viikkoon mahtui myös 3,5 lounas työporukan kanssa (firman piikkiin tietenkin) perjantaina yhdessä jokirannan ihanista ravintoloista sekä elokuvailta ja sitä edeltävät cocktailit South Bankillä. Kävimme katsomassa Bridesmaids joka oli tosi hauska leffa, Suosittelen!! Leffan jälkeen kävelimme takaisin keskustaan kahville ja koska kamera sattui olemaan mukana nappasin pari kuvaa Brisbanen yöstä. Hyviä niistä ei tullut eli odotan jo malttamattoman järjestelmä kameran ostamista. Olen siis päättänyt hankkia sellaisen itselleni 30v lahjaksi eli ei enää kauaa (apua!! vanhenemispäivä lähestyy kovaa vauhtia) tarvitse odottaa. Valokuvaus kurssejakin olen katsellut eli jos joku sopiva(n hintainen) löytyy niin sellaisellekin olisi tarkoitus lähteä jotta saa kaiken irti uudesta kamerasta.