Eka haaste!

Sain Muilla mailla blogin Katyalta ihka ensimmäisen blogihaasteeni. Kiitos siitä! :)
Tarkoituksena on kertoa 8 asiaa itsestään. Olen nyt tätä tässä muutaman päivän pähkäillyt ja päädyin näihin asioihin.

1. Tulen erittäin helposti kärttyiseksi silloin kun mulla on hirveä nälkä. Ja vieläkin kärttyisemmäksi jos joudun syystä tai toisesta odottaaan ruoan saamista esim jos ei löydy sopivaa ruokapaikkaa tai jos olemme ulkona syömässä ja seurueen muilla jäsenillä kestää kauan päättää mitä he ottavat. Ei siis kannata tulla mun lähettyville (ilman ruokaa) sillon kun oon "cranky" ja nälkäinen :)

2. Olin todella huono englannissa kouluaikoina. Esim lukiossa en tainnut saada 7 parempaa arvosanaa yhdestäkään kokeesta tai aineesta ennen 3. luokkaa jollon sitten jotain kai loksahti paikoilleen jossain aivojeni sopukoissa ja rupesin saamaan parempia numeroita ja ylppäritkin menivät paremmin kuin odotin.
Englannin puhuminen  ei kylläkään luonnistunut silloinkaan mitenkään erityisen hyvin. Se alkoi sujumaan kunnolla vasta sitten kun muutin asumaan Englantiin jossa sitä oli pakko puhua päivittäin.

3. Olin nuorempana erittäin ujo enkä ole vieläkään päässyt siitä täysin yli. Olen aina alkuun hiljainen ja ujohko uusien ihmisten seurassa enkä pidä julkisesti esiintymisestä. Vihasin aina yli kaiken esitelmiä ja puheiden pitämisiä koulussa. Stressasin niitä aina ihan älyttömästi ja menetin yön uneni niiden takia.
Nykyään en ole enää niin ujo ja hiljainen mutta edelleenkin tulee vastaan tilanteita jolloin toivoisin olevani rohkeampi ja omaavani enemmän itseluottamusta.

4.  Paras päätökseni ikinä on ollut lähteä nuorisovaihtoon Englantiin lukion jälkeen. En edelleenkään tiedä mistä silloin sain sen idean ja vielä enemmän ihmettelen sitä mistä sain rohkeuden lähteä. Kertaakaan en ole katunut sitä, että lähdin. Olisin varmasti tänä päivänä täysin eri ihminen jos en olisi lähtenyt. Olisin ehdottomasti monta mahtavaa kokemusta ja ihanaa ystävää köyhempi.
En varmastikaan olisi ikinä lähtenyt ulkomaille opiskelemaan enkä välttämättä päätynyt Australiaan enkä tavannut Craigiä. En varmastikaan osaisi englantia niin hyvin kuin osaan nyt.
Helppoa ulkomailla asuminen ei aina ole ollut ja ikävä Suomeen perheen ja kavereiden luo on välillä todella iso mutta toisaalta ulkomailla asuminen on myös antanut niin paljon. Olen saanut elämänkokemusta, tutustunut ihmisiin eri kulttuureista sekä oppinut paljon itsestäni. Päivääkään en vaihtaisi pois vaikka välillä kaikki ottaakin päähän ja tekisi mieli palata takaisin Suomeen.

5. En vieläkään tiedä mikä haluan olla "isona" ja olen kateellinen ihmisille joille on aina ollut päivänselvää, että heistä tulee lääkäri, opettaja, kirjanpitäjä tms.
Opiskelin matkailua koska en keksinyt mitään muutakaan. Matkailuala kiinnostaa edelleen ja joskus mietin että haluaisin tehdä työkseni jotain Suomen matkailun markkinointiin liittyvää ja toisaalta taas en ehkä haluaisikaan. Joinain päivinä mietin että haluaisin opiskella vielä lisää mutta en osaa päättää mitä ja missä. Oma päättämättömyyteni ahdistaa välillä ja yritänkin olla onnellinen siitä, että on vihdoin vakkari työ isossa ja kansainvälisessä firmassa. Työ joka ei ehkä ole se mun unelmien työ(tai ehkä se on ja en vaan vielä tiedä sitä) mutta se on kuitenkin työ jossa viihdyn. Toivon silti, että tässä lähitulevaisuudessa vihdoinkin keksisin sen mikä haluan olla isona.

6. Rakastan matkustamista ja mun "must see" listalla on ihan älyttömästi paikkoja joihin toivon vielä joku päivä pääseväni. Jos joskus voitan lotossa niin aion ehdottomasti käyttää osan voittorahoista matkusteluun ympäri maailmaa.
Australiassa asumisen yksi haittapuoli on se, että täältä ei kovin helpolla pääse viikonlopu matkalle ulkomaille kuten Suomesta pääseen nopeasti eripuolille Eurooppaa.

7. Toinen asia jota rakastan on joulu ja nimenomaan suomalainen joulu. Kylmä ja (ainakin toivottavasti) luminen sää. Joulurauhan julistus ja riisipuuron syöminen. Aidon kuusen tuoksu ja sen koristelu. Piparit ja muut jouluherkut. Kynttilän valo ja vaan se yleinen tunnelma. Noi on ensisijaisesti ne asiat joita rakastan joulussa. Oon nyt viettänyt 2 joulua englannissa ja 2 joulua Australiassa ja se ei vaan tunnu läheskään samalta ku Suomessa. Varsinkaan täällä koska on ensinnäkin aivan liian kuuma. Se vaan tuntuu typerältä juhlia joulua hellemekko päällä. Jouluna kuuluu olla lunta ja kylmää ja pimeää jotta kaikki jouluvalot näkyy kunnolla ja saa sytyttää kynttilöitä. Tärkeintä joulussa on kuitenkin ehkä se että saa viettää aikaa perheen kanssa ja joulu on yleensä se jolloin koti-ikävä iskee pahiten.

8. ja nyt kun tuli taas toi koti-ikävä asia esille niin viimeinen asia jonka kerron itsestäni on se, että itken todella herkästi. Surulliset tai kauniit laulut tuovat kyyneleet silmiin, samoin onnelliset ja surulliset elokuvat. Kavereiden, tuttujen ja välillä tuntemattomienkin häät ja kihlajaiset saavat herkistymään. Suomen, äidin, siskon ja parhaan kaverin ajattelu tuo myös kyyneleet silmiin kuten myös uutisten katsominen silloin kun on tapahtunut jokin onnettomuus tai katastrofi. Alan myös pillittämään helposti jos joku on ilkeä mulle ja keksin vasta sitten paljon jälkeenpäin jotain yhtä ilkeää takaisin sanottavaa. Itken myös silloin kun joku asia turhauttaa ja silloin harvoin kun riitelen jonkun kanssa. Joskus sitä vaan itkettää kun on väsynyt ja eikä jaksais tehdä mitään vaikka olis pakko.

Siinäpä ne nyt sitten oli, 8 suht turhaa asiaa minusta!! Nyt illalliselle ja lauantai illan viettoon. Viikonloppu on tähän mennessä ollut taas aivan ihan vaikka ei mitään ihmeellistä ollakaan tehty. Käytiin tänään keilaamassa ja eilen haettiin kiinalaista ruokaa ja pelattiin monopoly korttipeliä. Huomenna mennään opiskelumessuille ja vartaan hotelli Sydneyn reissua varten. Mukava ja rento viikonloppu siis! :)

State of Origin

Rugby on sama ausseille ku jääkiekko suomalaisille ja australialaiset rugby fanit yhtä fanaattisia kuin suomalaiset lätkäfanit. Ehkäpä jopa vieläkin fanaattisempia. Sen sain todeta keskiviikkona kun olimme katsomassa kyseisen lajin peliä.

Rugbya eli footballia eli tuttavallisemmin footyä tulee täällä telkkarista ihan kyllästymiseen asti ja se onkin kriketin ohella SE laji jota suurin osa ausseista tuntuu seuraavan. Siitä ei ole vain yhtä versiota vaan peräti 3. Kaikkissa on yhtäläsyyksiä eli se pallo on saman mallinen (kuulemma eri kokoinen eri lajeissa) mutta säännöt ovat erit ja koska en oikeastaan tiedä mitään niistä säännöistä niin en edes yritä niitä tässä sen enempää selittää. Jos kiinnostaa niin linkeistä pääsee lukemaan lisää jokaisesta lajista joita ovat siis AFL eli Australia Football League,  Rugby Union ja Rugby league eli NRL joka on, ainakin omassa kaveripiirissä se seuratuin laji. Brisbanen joukkue The Broncos pärjää hyvin ja taitaa jopa johtaa sarjaa? Hah eipäs johdakaan vaan on neljäntenä.

Sanasta rugby on ennen Australiaan muuttoa tullut mieleen lähinnä isokokoiset ja mutaiset miehet jotka taklaa toisiaan ja juokseen se sellainen amerikkalainen jalkapallo kainalossa. Mielikuva on muuttunut mutta en edelleenkään voi sanoa täysin kyseistä lajia tajuavan.

 Pelejä on tullut muutamaan kertaa seurattua telkkarista kun on ollut pakko eli kun muut ovat halunneet katsoa. Olen jopa oppinut ymmärtämään lajista jotain mutta silti joudun välillä esittämään muiden mielestä ehkä typeriä (ja ärsyttäviä?) kysymyksiä... no mutta pikkuhiljaa sitä oppii. Ehkäpä vuoden päästä olen jo ihan ammattilainen ja kommentoin peliä ja haukun tuomareiden päätöksiä asiantuntevasti, samaan tapaan kuin jääkiekkopelien aikana. :)


QLD joukkue saapumassa stadionille


NRL liittyvä vuoden tärkein tapahtuma ainakin siis Itä-rannikolla on State of Origin jossa Queenlandin ja New South Walesin osavaltioiden joukkueet ottavat mittaa toisistaan kolmen ottelun verran. Voittaja on tietenkin se kumpi voittaa useamman pelin. State of Origin on se vuoden odotetuin tapahtuma, ehkä verrattavissa Jääkiekon MM-kisoihin ja kummankin joukkueen kannattajat ottavat oman joukkueensa kannatamisen erittäin tosissaan.

Tänä vuonna saimme hankittua liput Brisbanessa pelattuun viimeiseen ja ratkaisevaan otteluun (tilanne oli siis 1-1 ennen viimeistä peliä). Itseäni se pelin lopputulos ei hirveästi liikuttanut, odotin lähinnä sitä tunnelmaan Suncorp Stadiumilla. Ja sitähän riitti. Katsojia oli lähes 53 000 eli jo siinä riitti ihmettelemistä Turkuhallin katsojalukuihin tottuneelle. Bluesien (NWS) ja Maroonsien (QLD) kannattajat huutelivat herjoja toisilleen ja välillä kävi sääliksi niitä harvoja siniseen paitaan pukeutuneita katsojia kaikkien QLD kannattajien joukussa. Toinen puoliskoni oli yksi näistä, sillä Sydneyssä syntyneenä ja lapsuutensa viettäneenä Craig tietenkin kannattaa NSW. Joukkueen sininen paita oli tietenkin päällä ja välillä tuli muilta katsojilta aika rankkaakin kommenttia sen johdosta. Kun QLD johti jo aika reippaasti tarjosi eräs vieressä istuva omaa varapaitaansa Craigille jottei hänen tarvitsisi hävetä sininen paita päällä :)



Taklaus NSW-tapaan

Ottelu oli mielenkiintoinen vaikka välillä kaipasinkin telkkarin kommetaatiota jotta olisin pysynyt paremmin kärryillä ja tunnelma aivan sanoin kuvaamaton joka kerran kun QLD teki maalin tai miksi niitä nyt sitten kutsutaankin.

Ottelun alussa kun koko yli 53000 päinen yleisö lauloi yhdessä Australian kansallislaulun oli jotenkin epätodellinen olo ja meni kylmät väreet pitkin selkää. Upea kokemus siis kaikinpuolin ja voi olla että mut saa houkuteltua mukaan toisenkin kerran.

Ai niin ja Craigin harmiksi QLD voitti (jo 6. kerran peräkkäin)!! Ehkäpä ensi vuonna on sitten Bluesien vuoro.

Viime keskiviikon State of Originin ja kiireisten työpäivien lisäksi viime viikkoon mahtui myös 3,5 lounas työporukan kanssa (firman piikkiin tietenkin) perjantaina yhdessä jokirannan ihanista ravintoloista sekä elokuvailta ja sitä edeltävät cocktailit South Bankillä. Kävimme katsomassa Bridesmaids joka oli tosi hauska leffa, Suosittelen!! Leffan jälkeen kävelimme takaisin keskustaan kahville ja koska kamera sattui olemaan mukana nappasin pari kuvaa Brisbanen yöstä. Hyviä niistä ei tullut eli odotan jo malttamattoman järjestelmä kameran ostamista. Olen siis päättänyt hankkia sellaisen itselleni 30v lahjaksi eli ei enää kauaa (apua!! vanhenemispäivä lähestyy kovaa vauhtia) tarvitse odottaa. Valokuvaus kurssejakin olen katsellut eli jos joku sopiva(n hintainen) löytyy niin sellaisellekin olisi tarkoitus lähteä jotta saa kaiken irti uudesta kamerasta.