Jaahas…. Mitenkäs tässä nyt sitten näin pääsi käymään?! Kirjauduin äsken ensimmäistä kertaa yli vuoteen tänne blogiin jonka olemassaoloa en suinkaan ole unohtanut mutta saamattomuus kirjoittamisen suhteen on näköjään ollut ylitsepääsemätöntä kaikista pyhistä lupauksista huolimatta.

Lukaisin ton viimeisen tekstin äsken ja siihen voisin nyt sitten lisätä, että se ei niin hyvin mennyt 2014 sai jatkoa myös viime vuonna eli Tammikuu 2015 oli aikamoista suossa rämpimistä. Jo hetken jatkuneiden ongelmien myötä parisuhde kariutui hieman yli kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen exäni toimesta (vaihtoi mut uuteen ja nuorempaan). Toisaalta olisihan se jo itsekin pitäny tajuta ettei oltu enää onnellisia yhdessä eikä haluttu tulevaisuudelta samoja asioita mutta itsepäinen kun olen en halunnut luovuttaa. Mä olin kuitenkin muuttanut tän ihmisen takia toisella puolella maapalloa ja siksi halusin yrittää selvittää ongelmat ja ehkä samalla pelkäsin mitä tekisin ilman häntä ja hänen kautta saamiani ystäviä yms. (Nämä ystävät ovat edelleenkin tärkeä osa elämääni myös yli vuosi erosta eli ihan  turhaan huolehdin asiasta).  Eron jälkeen tajusin kuitenkin nopeasti, että en tarvitse koko ihmistä ja että olen luonut oman elämäni tänne Australiaan. On hyvä työpaikka ja ystäviä. Teki itseasiassa suuren palveluksen kun tajusi lähteä. Ei sitä osaa oikein selittää mutta olo oli jotenkin huojentunut ja vain todella onnellinen vaikka edelleen toki välitti kyseisestä ihmisestä ( niin paljon kuin voi välittää ihmisestä joka on pettänyt yms)

Suomeen paluu kävi toki mielessä siinä itsesäälissä rypiessä mutta edellä maininut asiat plus se yksinkertainen tosiasia että viihdyn täällä sekä Suomessa todennäköisesti odottavat työttömyys ja


loskapaskakeli estivät lentolippujen ostamisen ja Australian taakse jättämisen. Päinvastoin laitoin kansalaisuus anomuksen vireille ja kävin jo heti Helmikuussa tekemässä naurettavan helpon kansalaisuuskokeen ja virallisesti sain kansalaisuuden seremoniassa Brisbanen kaupungintalolla Heinäkuussa. Eli nyt sitä sit ollaan ihan virallisesti Aussi, tai siis kaksoiskansalainen koska Suomen kansalaisuudesta en koskaan luovu.

Anyway…. Sinkkuna oli kivaa ja käytiin mm parin kaverin kanssa testaamassa speed datingiä joka oli ihan jännä kokemus. Unelmien miestä sieltä ei löytyny mutta hauskaa oli tosin pari ei niin edustuskelpoista yksilöä oli valitettavasti myös eksynyt sinne. No onneksi sen pari minuuttia jaksoi just ja just pitää keskustelua yllä. Yhtään kauempaa ei kyllä ois jaksanu hymyillä kohteliaasti.

Nettideittailukin tuli tutuksi, alunperin ihan tylsyydestä loin profiilin ja pitkään en ees käyny siellä enkä vastannu kenenkään viesteihin. No päätin sitten kuitenkin antaa nettideittailulle mahdollisuuden ja  tapasinkin pari tyyppiä (no okei muutaman ) kahvilla. Oli kiva tavata uusia ihmisiä ja teki hyvää itseluottamukselle. En kuitenkaan luonut profiilia siinä toivossa että tapaisin sen oikean pain vastoin olin oikein onnellinen pitkästä aikaa sinkkuna mutta niinhän siinä sitten kävi että mielenkiintoinen tyyppi löytyi ja pitkä tarina lyhyesti eli nyt asutaan yhdessä ja pari kuukautta sitten meidän perhe kasvoi yhdellä kun meidän pikkuinen tyttö syntyi seitsemän viikkoa etuajassa.

Että silleen…. J elämässä ei tosiaankaan koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu!

Ja kai tätä blogiakin voisi taas alkaa päivittämään jos tätä nyt enää kukaan lukee?!? Taitaa vaan olla aika vauva painotteisia mahdolliset tulevat tekstit…