Valehtelisin jos väittäisin ettei Suomeen paluu aina välillä kävisi
mielessä tai että en haaveilisi mahdollisuudesta muuttaa sinne takaisin edes
pariksi vuodeksi.
Rakastan Brisbanea ja elämääni täällä; sitä, että aurinko paistaa lähes
aina eikä ole kaamosta eikä loskapaskakelejä. On ihania ystäviä, tekemistä ja
menoja ja hyvä työpaikka mutta näistä asioista huolimatta Suomeen paluu kiehtoo
hetki hetkeltä enemmän ja enemmän, etenkin nyt Aylan syntymän jälkeen. Sillä vaikka täällä onkin kaikki paremmin
kuin hyvin se tärkein eli ne rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset siellä Suomessa
eivät ole täällä, eivät ole osa meidän jokapäiväistä elämäämme.
Miten ihanaa olisi jos vanhempani ja siskoni asuisivat lähellä ja saisivat
olla suurempi osa Aylan elämää? Pystyisivät olemaan läsnä meidän arjessa
muutenkin kuin vain Skypen ja sähköpostien välityksellä ja seuraamaan Aylan
kasvua. Joinain päivinä antaisin mitä tahansa tästä mahdollisuudesta. Kaipaan
perhettäni enemmän kuin koskaan,erityisesti olisi ihanaa jos äitini, Aylan
mummi olisi lähellä. Samoin rakkaan pikkusiskoni ottaisin samantien elämään lähemmäksi
meitä. Tuntuu pahalta ajatella miten paljosta he jäävät paitsi Aylan elämässä ja samoin miten paljon Ayla jää paitsi kun ei saa asua lähellä mummiaan ja tätiään.
Meidän elämä on kuitenkin tällä
hetkellä täällä, on työpaikat (oma yritys), talo ja koira. Sekä tietenkin Nathanin perhe. Mikään ei
kuitenkaan ole pois suljettua ja haaveissa on, että pystyisimme asumaan vuoden
tai pari Suomessa jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa. Tottakai se vaatisi
paljon järjestelyjä ja suunnittelua, vaatisi työpaikat joko molemmille tai edes
toiselle Suomesta. Tai vaihtoehtoisesti työn täällä jota voisi tehdä etänä.
Kaikki on mahdollista jos on valmis tekemään myönnytyksiä ja ihan vakavissamme
olemme alkaneet suunnittelemaan Suomessa asumista. Olen erittäin onnekas, että
mulla on ihana mies joka ymmärtää miten paljon haluan asua jossain vaiheessa
Suomessa ja hän on valmis muuttamaan toiselle puolelle maailmaa, maahan jonka
kieltä hän ei puhu ja josta hän ei tunne kuin pari ihmistä. On silti valmis
muuttamaan jotta minä saisin vuorostani asua lähellä perhettäni ja perheeni
viettää enemmän aikaa Aylan kanssa.
En osaa sanoa kaipaanko niinkään Suomea maana vaiko vain niitä rakkaita
ihmisiä?! Toki on paljonkin asioita joita kaipaan Suomesta kuten kunnon
vuodenajan vaihtelut, kylmä (ja luminen) joulu, ruisleipä ja salmiakki, sauna,
Suomen kesä ja sen valoiset yöt. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin! Voi olla
että vuosi tai pari Suomessa riittäisi ja sen jälkeen saisin tarpeekseni
pitkästä pimeästä ja kylmästä talvesta ja siitä loskasta. Tai sitten käy niin,
että en enää halua muuttaa takaisin Australiaan koska terveydenhuolto, päiväkodit
ja koulut ovat niin paljon paremmat kuin täällä. Tai ehkä totun liikaa siihen,
että saan tuoretta ruisleipää ja karjalanpiirakoita aina kuin haluan ai niin ja sitä salmiakkia tietenkin. Niin ja lonkeroa ja maksamakkaraa ja oltermannia ja ja....
 |
| Tätä odotellaan jo kovasti |
Suomi-ikävä on siis todellista ja takaisin muutto (vuodeksi tai pariksi)
toivottavasti mahdollista lähitulevaisuudessa mutta sitä ennen me päästään
onneksi pitkälle lomalle sinne eli Suomi kutsuu joulukuun alussa ja takaisin
kengurumaahan palataan vasta helmikuun loppupuolella. Ei ehkä se paras
vuodenaika Suomessa lomailuun mutta muuta mahdollisuutta ei nyt ollut ja
saadaanpahan ainakin kunnon annos talvea ja lunta! Onneksi toi mies
lumilautailee ja on asunut Euroopassa niin ei tuu ihan täysin shokkina toi
Suomen talvi. Niin ja onneksi päästään
pois Brisbanen tukalan kuumasta kesästä kerrankin. Mä en usko että tuun koskaan
tottumaan näihin hiostavan kuumiin kesiin täällä.
Vielä siis seitsemisen viikkoa ja saa syödä Suomiherkkuja niin, että napa
paukkuu!! Sitä odotellessa (ja hieman niitä pitkiä lentoja vauvan kanssa jo
etukäteen panikoidessa eli kaikki hyvät vinkit vauvan kanssa lentämiseen enemmän kuin tervetulleita)
 |
| Ai niin meillä opittiin istumaan pari päivää sitten :) |
