Kaipaan....

Taas on takana yks suhteellisen turhan tuntuinen päivä jonka aikana sain aikaseks lähetettyä äitienpäivä kortit Suomeen äidille ja mummille, rehkittyä sen 10 kilsaa kuntopyörällä sekä tehtyä pari työhakemusta. Valokuviakin piti lähettää korttien mukana mutta koin blondi hetken niitä tilatessani Big W:ssa eilen ja tilasin sitten liian isoja eli eivät mahtuneet kirjekuoriin. Heh heh! Täytynee siis käydä ostamassa isoja kirjekuoria ja lähettää ne joku toinen kerta.

Tälläisinä päivinä kun ei ole mitään tekemistä ja ulkona sataa kaatamalla sitä alkaa miettimään liikaa kaikkea mitä on ikävä Suomesta. Itsestään selvyyksien eli pikkusiskon, äidin, isän ja kavereiden lisäksi on ikävä niitä tavallisia asioita kuten ruisleipää, kunnon juustoa ja salmiakkia.
Ah miten ihanaa olisikaan saada kunnon tuoretta ruisleipää ja siihen päälle oltermannia. Niitä on ehkä eniten ikävä sillä en todellakaan tykkää täällä myytävästä pullamössö-leivästä ja yleensä syönkin vain ryvitan ruisnäkkäriä. Tein myös löydön josta olen erittäin onnellinen: täällä myydään suomalaisia hapankorppuja!! Jee!! Toiselta puolelta kaupunkia löytyisi myös Scandinavian Bakery josta saisi ruisleipää, karjalanpiirakoita yms mutta valitettavasti se on liian kaukana eli näin autottomana en sinne kovin helposti pääse. Sinne on kuitenkin päästävä joku kerta, viimeistään sitten kun se ruisleivän himo yltyy ylitsepääsemättämäksi.

Siideri-ikävään tuo helpotuksen täällä myytävät Rekorderligin ja Kopparbergin siiderit. Lonkkua kun vielä jostain sais ni kaikki ois hyvin. Aiheutin ihmetystä paikallisessa Alkossa kun löysin näitä siidereitä siellä ja hypin innosta kaupan käytävällä. Pakkohan sitä oli rahdata kotiin koko laatikollinen mansikka-lime siideriä.

Salmiakkia on tietenkin ikävä myös ja suomalaista suklaata. Jos nyt jollekulle tulee tarve lähettää näitä tännepäin maailmaa minulle niin en pistä ollenkaan vastaan ;).
Karjalanpiirakat on myös yks suuri kaipauksen kohde ja niin monet muut suomalaiset elintarvikkeet. Ääh sitten kun menen seuraavan kerran kotona käymään niin lihon ihan varmasti muutaman kilon kun on pakko ahtaa vatsa täyteen kaikkea mitä on täällä kaivannut.

Nämä ihanuudet tilasin Nordic Fusion nimisestä kaupasta joka löytyy Sydneystä. Loppu kyllä ihan liian nopeasti ja taas tarttis saada lisää.... :(

Se on kumma mitä kaikkea sitä kaipaakaan Suomesta. Nyt kun ilmat alkavat viilenemään täällä kaipaan keskuslämmitystä, sillä täällä on kylmä sisällä ei niinkään ulkona. Näin suomalaisena kun on tottunut siihen että sisällä on aina lämmin vaikka ulkona olisi millaiset paukkupakkaset tahansa. Täällä tuntuu, että saa laittaa enemmän vaatetta päälle sisällä ollessa kuin ulkona. Villasukat ovat siis ahkerassa käytössä. Saunaankin ois ihana päästä. Oon jo ilmottanut Craigille, että jos jäädään tänne pysyvästi ni mä haluan sitten oman saunan.

Jouluna kaipasin tietenkin lunta (joulu ei vaan tunnu yhtään joululta helteessä) ja sitä oikeaa suomalaista joulutunnelmaa; aitoa kuusta ja jouluruokia. Rosollia sain aikaiseksi ja pipareita, mutta muuten olikin sitten ihan australialaiset pöperöt joulupöydässä.

Turku joulukuun alussa, pari päivää ennen Australiaan lähtöä

Suomesta kaipaan myös toimivaa julkistaliikennettä. Täällä noita linja-autoja kun menee ainakin tänne meidän asuinalueella vain kerran tunnissa ja ne on aina myöhässä. Meiltä kestää bussilla keskustaan n. 40min ja ruuhka-aikana menee vielä kauemmin. (Odotan siis innolla sitä kun saan töitä ja saan istua bussissa joka päivä kahteen kertaan ruuhkaan jumiutuneena). Tottakai Brisbane on huomattavasti isompi kaupunki verrattuna esim. Turkuun ja välimatkat pidempiä mutta silti...
Junat on yleensä luotettavampia ja myös huomattavasti mukavampi matkustusmuoto. Valitettavasti tänne meillä niitä vain ei tule. Sitten kun se oma kämppä hommataan niin juna-aseman läheisyys ois aika kova sana.

Kummallisiakin asioita tulee ikävä kuten "normaalia" hanaa... siis sellaista mikä nyt lähes jokaisesta suomalaisesta kodista löytyy. Ärsyttää välillä täällä se kun on erikseen kuuma ja kylmä hanat ja niitä sitten pitää säädellä, että saa sopivan lämpöistä vettä. Ja vedensäästämisen takia sais suihkussa olla vaan 4minuuttia kerrallaan. Hitto mulla menee puolet siitä jo tohon vedenlämpötilan sopivaksi säätämiseen eli jää ruhtinaalliset 2 minuuttia aikaa itse peseytymisee. No joo liiottelin ehkä hieman mut tajusitte varmaan mun pointin.

Nyt kun siellä alkaa tuo kesä tehdä tuloaan niin kaipaan suomalaista kesää. Valoisia öitä, terassilla tai ravintolalaivassa istumista. Juhannusta ja grillimakkaraa yms. Ehkäpä ensi kesänä (2012) pääsen Suomeen... toivotaan ainakin niin.

Mä voisin jatkaa loputtomiin tätä listaa asioista joita kaipaan Suomesta, mutta ehkä parempi että lopetan tähän. Tulee muuten niin hurja koti-ikävä, että mistään ei tule mitään kun vaan itkettää ja ärsyttää (lähes) kaikki täällä. Tosiaan voisin tehdä tästä aiheesta vielä toisenkin postauksen kun noita kaipaamisen kohteita tulee koko ajan mieleen enemmän.

Vaikka aina välillä (usein) valitankin koti-ikävää ja haaveilen asioista Suomessa on mulla kuitenkin kaikki asiat hyvin täällä ja olen onnellinen, vielä onnellisempi sitten kun löydän sen työpaikan. On maailman paras poikaystävä jolla super ihanat vanhemmat ja veljet. On kavereita (ei kuitenkaan sitä todella läheistä kaveria jolle voi kertoa kaiken joita löytyy Suomesta siskon lisäksi 3 kappaletta ja jokaista on mieletön ikävä) ja paljon kivaa ohjelmaa ainakin viikonlopuiksi. Sitten kun se työpaikka ja asunto löytyy ja elämä normalisoituu ovat asiat vieläkin paremmin. Tekemisen puute päivisin on ehkä suurin syy miksi koti-ikävä vaivaa... on liikaa aikaa ajatella asioita ja mietiskellä kaikkea mitä on ikävä Suomesta.

Täytyykin varmaan seuraavaksi tehdä postaus siitä mitä kaikkea rakastan Australiassa ja miksi täällä on hyvä olla ja samoin ehkäpä postaus asioista joita ei ole ikävä Suomesta. Näitä odotellessa....

Frangipani.... ei nyt liity aiheeseen millään, mutta oli niin nätti ni laitanpa sen silti tänne.

Pääsiäismunien metsästystä + ANZAC-päivä

Nyt ois sitten pitkä pääsiäisviikonloppu melkein ohi ja paluu arkeen koittaa huomenna. Mun kohdalla tää tarkottaa lähinnä sitä, että lopetan suklaan mässyttämisen ja jatkan taas kuntoilua (tai siis ainakin sitä kuntoilun jatkamista, siitä suklaan syömisen lopettamisesta en menis niinkään takuuseen). Niin ja tietenkin sitä hitsin työpaikan metsästämistä. En tajua miten meinasin unohtaa ton työpaikan etsimisen?! ;)

Viikoloppu suju täällä oikein mukavasti ja ilmat oli hyvät eli taas kerran siihen sääennustukseen ei kannattanut luottaa sillä sitä luvattua mysrkyä ei onneksi tullut. Tänään se jo lauantaina alkavaksi luvattu sade sitten vihdoinkin alkoi ja vettä on tullut ihan kiitettävästi koko päivän. Onneksi ei tartte tänään lähteä minnekään.

Sunnuntai vietettiin perheen kesken täällä meillä (siis Craigin vanhemmilla jossa siis asutaan tällä hetkellä ja niin kauan kunnes saan sen työpaikan ja muutetaan omaan kämppään). Craigin veli plus vaimo ja koira ajoivat toiselta puolelta Brisbanea tänne lounaalle ja samoin toinen veli partnerinsa kanssa oli mukana juhlimassa.

Suomeen verrattuna pääsiäisen juhlinta oli aika samanlaista, toki erojakin löytyy. Täällä ei esimerkiksi ole tapana syödä lainkaan lihaa pitkäperjantaina mikä taitaa olla katolilainen tapa. Täällä ei myöskään kasvateta rairuohoa tai yleensäkään koristella kotia pääsiäistä varten niin paljon kuin Suomessa eikä mämmistä ole, onneksi, tietoakaan!! Suklaamunia (ja pupuja yms) syödään sitten senkin edestä. Kaupat on ollu täynnä erilaisia pääsiäsmunia jo maaliskuun alusta alkaen ja siis niitä vaihtoehtoja on valehtelematta satoja. Ihan liikaa vaikka suklaata rakastankin mutta täällä tulee se valinnan vaikeus ja siksi olenkin päätynyt ostamaan lähinnä niitä perinteisiä kindereitä.



pääsiäiskakku.... nam nam


Suklaata on siis tullut ahdettua tasaiseen tahtiin viime päivien aikana ja edelleen on kaapit täynnä suklaamunia ja taitaa sieltä löytyä myös pari sellasta jättikokosta suklaapupuakin. Eli siis suklaan mässyttäminen jatkuu ainakin vielä tän viikon.
Niitä suklaa munia on myös etsitty porukalla perinteisen easter egg huntin muodossa. Lapsillehan tuo suklaamunien metsästys on lähinnä tarkoitettu mutta meillä ainakin kaikki 8 aikuista jouksenteli ihan innoissaan ympäri taloa ja takapihaa munia etsimässä. :) Hauskaa oli se täytyy myöntää vaikka alkuun vähän koko juttua epäilinkin.

Loppupäivä/ilta menikin sitten sitä suklaata (ja lounasta ja erittäin hyvää pääsiäiskakkua) sulatellessa sohvalla maaten viinilasi kädessä. Oikein onnistunut pääsiäis sunnuntai! :D

Maanantaina oli sitten Anzac päivä joka on siis Australian ja Uuden-Seelannin joukkojen juhlapäivä. ( ANZAC lyhenee sanoista Australian and New Zealand Army Corps).  Sitä vietetään I maailmansotaan liittyneen Gallipolin maihinnousun vuosipäivänä. Tuossa maihinnousussa sai surmansa suunnilleen 9000 australialaista sotilasta. Anzac päivä on siis sodissa menehtyneiden muistopäivä ja sota veteraanien juhlapäivä ja yksi tärkeimmistä kansallisista juhlapäivistä Australiassa.

Kello soi aamulla 04.30 ja hetki meni ennen kuin tajusi, että miksi hitossa se soi niin hitsin aikasin. viideltä lähdettiin ajamaan läheiselle hautausmaalle jossa alkoi Dawn Service 05.30. Tunnelma oli aika hieno kun paikalla oli muutama sata ihmistä kynttilät kädessä ja kun tilaisuus oli lopuillaan alkoi aamu sarastamaan ja linnut laulamaan. Näitä Dawn Servicejä järjestettiin useita eri paikoissa (eri seurakunnissa) ympäri Brisbanea. Keskustassa olisi ollut iso tapahtuma Anzac-muistomerkin juurella, mutta ei viitsitty lähteä sinne tungokseen.
Dawn Servicen jälkeen mentiin läheiselle RSL-klubille jossa oli tarjolla aamupalaa ennen Anzac Day marssia. Näitä marssejakin järjesttiin Brisbanessa useita ja se isoin olisi ollut siellä keskutassa jonne ei jaksettu lähteä vaan tyydyttiin pienempi muotoiseen tapahtumaan joka järjestettiin lähellä meitä. Craigin isä on Vietnamin sodan veteraani ja oli siis mukana marssimassa.

Tuo paikallinen marssi oli ihan hieno kokemus eli keskustan iso marssi ja Dawn Service Anzac muistomerkin luona pitää käydä joku kerta kokemassa. Suunniteltiin myös, että ensi vuonna voisi lähteä Canberraan Anzac päiväksi.
Monille Australialaisille on tärkeää päästä edes kerran paikan päälle Turkkiin Gallipoliin viettämään Anzac päivää eli ehkä päädymme myös sinne joku vuosi. 4 vuoden päästä tulee maihinnoususta kuluneeksi tasan 100 vuotta jolloin olisi tietenkin hienoa päästä paikan päälle, mutta taitaa olla myös aika kallista ja ehkä liian täyttä jos esim. tänä vuonna Gallipolissa oli noin 6000 ihmistä niin kuvitella saattaa miten moni haluaa päästä sinne juhlavuotena.




ANZAC-muistomerkki Brisbanen keskustassa



Toivottavasti kaikilla oli mukava ja rentouttava Pääsiäinen! Ensi viikolla saattekin sitten juhlia vappua siellä koti Suomessa. Täällä taitaa tuo vapun juhlinta jäädä valitettavasti väliiin. No ehkäpä sitten ensi vuonna saa taas laittaa yo-lakin päähän ja serpentiinit kaulaan! Nyt taidan taas vaihteeksi syödä vähän lisää suklaata...eihän sitä raaski jättää kaappiinkaan homehtumaan :)

Pitkäperjantai puistossa

Tänään on "juhlistettu" pitkäperjantaita ja täällä Brisbanessa ilma oli suotuisa eli aurinko paistoi koko päivän ja lämpötilat olivat lähes kesälukemissa. Tämä sopi hyvin sillä olimme jo pari viikkoa sitten päättäneet kaveriporukan kanssa viettää Good Fridaytä läheisessä puistossa grillauksen ja rentoutumisen merkeissä. Australiassa ihmiset viettävät paljon aikaa ulkona johtuen tietenkin lähes ympärivuotisesta lämpimästä säästä ja esim. Brisbanessa on paljon suuria puistoalueita joissa on picnic pöytiä ja grillejä kaikkien käyttöön. Näihin kokoonnutaan varsinkin viikonloppuisin grillaamaan yms.

Tapasimme jo heti aamulla 10 aikaan puistossa jotta saisimme varattua picnic-pöydän ja saimmekin viimeisen vapaan pöydän sillä emme olleet ainoat jotka olivat päättäneet nauttia kauniista säästä puistossa rentoutuen. Kaikki pöydät olivat täynnä ja pari ryhmää istuskeli myös maassa huopien päällä mutta aivan täyttä ei puistossa kuitenkaan ollut. Tämä johtui varmaan pitkälti siitä, että monet lähtivät viettämään pitkää 5 päiväistä pääsiäisviikonloppua muualle esim. Sunshine tai Gold Coastille. Täällä osuu tänä vuonna ANZAC päivä (Australian ja Uuden-Seelannin armeija joukkojen juhlapäivä) samalle päivälle pääsiäismaanantain kanssa josta johtuen myös ensi viikon tiistai on yleinen vapaapäivä suurimmalle osalle. Täällä on sellainen mukava systeemi, että jos yleinen vapaapäivä osuu viikonloppuun tai kuten tässä tapauksessa 2 eri yleistä vapaapäivää samalle päivälle saa sitten maanantain (tai nyt siis tiistain) ylimääräisenä vapaana. Suomessakin voitaisiin siirtyä tähän malliin, vai mitä?

Alkuun vain istuskelimme auringossa nauttien alkupaloista ja kylmistä juomista. Osalla riitti energiaa myös kriketin ja touch footballin peluuseen. Kummastakaan lajista en itse ymmärrä oikeastaan mitään mutta ei kai se mitään haittaa. Krikettiä yritin vähän pelata, mutta luovutin hetken päästä koska en saanut yhtään palloa kiinni enkä myöskään onnistunut osumaan palloon omalla lyöntivuorollani. Sitä paitsi ruohikolla makoilu oli paljon houkuttelevampaa kuin hikisenä pallon perässä juokseminen. ;)



naposteltavaa




Siideriä piti myös tietenkin olla! :)


Kriketin ja rugbyn pelaaminen (ja allekirjoittaneen kohdalla auringossa loikoilu) kasvatti mukavasti ruokahalua ja puolenpäivän maissa alkoi porukka olemaan sen verran nälkäistä, että oli aika kaivaa grillimakkarat ja pihvit esiin. Tarkoituksena oli grillata käyttäen yhtä puistossa olevista sähkögrilleistä (tai ehkä se oli kaasu grilli?), tästä ei kuitenkaan tullut mitään sillä meitä lähimpänä oleva grilli oli rikki ja muut koko ajan käytössä. Jouduimme siis turvautumaan vanhanaikaiseen grilliin ja sytyttämään tulen. Kenelläkään meistä ei tietenkään ollut sytkäriä tai tulitikkuja mukana mutta onneksi naapuripöydästä löytyi avuliasta porukkaa joilta saimme tikut lainaan. Yksi mies tuli jopa auttamaan tulen sytyttämisessä ka puiden keräämisessä. Kiitollisina moisesta ystävällisyydestä annoimme kyseiselle tyypille oluen, joka näytti maistuvan hyvin. Puiden keräämiseen ja tulen sytyttämiseen meni hetki mutta suht nopeasti saimme makkarat yms grilliin. :)



Grillimestari työssään





Hyvää oli



Neljään asti jaksoimme istuskella puistossa, sitten alkoi väsymys painaa päälle ja lähdimme kotiin päiväunille. :) Se on kumma miten sitä aina alkaakin väsyttämään niin pirusti kun viettää koko päivän ulkona. Kaiken kaikkiaan oli erittäin mukava päivä hyvässä seurassa ja ilma oli mitä mahtavin. Nyt vaan täytyy toivoa, että hyvät ilmat jatkuvat vielä pari päivää sillä Pääsiäis-sunnuntaina olisi pienimuotoinen perhepäivällinen tiedossa ja maanantaina on siis se aikaisemmin mainitsemani ANZAC päivä jolloin olisi tarkoitus mennä kuuntelemaan dawn serviceä eli aamu jumalanpalvelusta n. klo 05.30 ja sen jälkeen katsomaan sotilaiden ja sotavetaraanien marssia. Craigin isä on Vietnamin-sodan veteraani ja siis myös mukana marssimassa. Näistä sitten lisää seuraavissa postauksissa. Säätiedotus on valitettavasti luvannut sadetta ja myrskyä (jopa rakeita) seuraaviksi neljäksi päiväksi :( Loppuun vielä pari kuvaa tältä päivältä.



Krikettiä




Picnic katokset puistossa




kokeilin myös lintubongarin taitojani. Kuvassa siis joku papukaija tyyppinen lintu, en tiedä nimeä. Valitettavasti mun kamera ei oo hirveen hyvä tälläseen kuvaamiseen.



Työnhakua, Työnhakua ja vielä kerran työnhakua

Jippiii!! Mulla on kaksi lukijaa siis rekisteröitynyttä sellaista! Ja oon myös saanut ihka ensimmäiset kommentit. Kiitos niistä! Tuli hyvä mieli :)

Tänään käväisin Brisbanen CBD:ssä (central business district) siis keskustassa jonne tulee harvemmin lähdettyä koska asutaan tällä hetkellä sen verran kaukana, että bussilla menee n.40min. Ja toi julkinen liikenne ei oo täällä mitenkään hirveen edistynyttä ainakaan Suomeen verrattuna. Täältä menee 2 eri linjaa keskustaan ja jostain kumman syystä yleensä samaan aikaan ja kumpikin siis vaan kerran tunnissa. Yleensä bussi on myös myöhässä, joskus vaan sen 5 minuuttia mutta oon myös pari kertaa oottanut sitä hiton bussia lähemmäs 30 minuuttia pysäkillä. Ja saanut sääliviä katseita osakseni ohi ajavilta ihmisiltä. Oma auto on lähes ehdoton täällä koska välimatkat on pitkiä eli auto onkin hankintalistalla.

Taisinpa eksyä aiheesta... siis kävin tänään keskustassa kahvilla yhden mukavan suomalaisen tytön kanssa joka valitettavasti palaa takaisin Suomeen muutaman päivän päästä. Harmi, mutta onneksi ehdittiin tutustumaan. Kävästiin Starbucksilla juomassa frappuccinot. Mmmmm... mun suuri heikkous eli onneks en eksy tonne kaupunkiin kovin usein niitä juomaan eikä siten pääse noi kilot kertymään (siis enempää kun on jo tähän mennessä kertynyt).

Muuten tää päivä onkin sitten mennyt kuten muutkin päivät viimeisten parin kuukauden ajalta eli työhakemuksia lähetellen.
Työnhakeminen on jotain josta en sitten tykkää yhtään. Varsinkaan tällä hetkellä kun tuntuu, että mulle ei anneta edes mahdollisuutta ja saan vaan jatkuvasti ei-vastauksia myös sellaisista paikoista joista multa löytyis kokemusta yms.

Oon nyt hakenut töitä hyvinkin ahkerasti siitä lähtien kun tultiin takaisin Uudesta-Seelannista viisumin haku matkalta elikkä siis helmikuun lopusta alkaen. Sitä ennenkin pistin muutaman hakemuksen menemään koska mun viisumi oli jo periaatteessa myönnetty, piti vaan kävästä Australian ulkopuolella hakemassa se virallinen viisumitarra passiin.  (ja siis se viisumi voitiin myöntää vasta kun olin poistunut maasta)

Vapaita työpaikkoja täällä näyttäisi olevan aika paljon. Jos kiinnostaa niin voi käydä tsekkaamassa työpaikkailmoituksia esimerkiksi seuraavilta sivuilta: http://www.seek.com.au/ tai http://www.applydirect.com.au/.
Työpaikkoja siis riittää, ainakin sellaisia joita itse haen (eli normit toimistotyöt, matkailualan työt ja admin työt) mutta on niitä hakijoitakin sitten. Muutamasta hakemastani paikasta on kerrottu miten monta hakemusta kyseiseen ilmoitukseen tuli ja se luku on aina yli 200.

En sitten tiedä mistä johtuu, että tällä kertaa toi työn saanti tuntuu paljon hankalammalta kuin viimeksi. Johtuneeko ehkä siitä, että viimeksi täällä töitä hakiessani olin working holiday viisumilla eli sain tehdä töitä samalle työnantajalla max. 6kk ja piti vaan päihittää muut working holiday viisumilla maassa olevat mutta nyt taas on pysyvä viisumi ja hakusessa pysyvä työpaikka eli vastassa on kaikki Australialaiset jotka etsivät töitä. Olen myös toki hakenut lyhytkestoisia töitä ja rekisteröitynyt kaikkiin mahdollisiin työnvälitystoimistoihin, mutta siis toistaiseksi ei ole vielä tärpännyt.

Yhdestä paikasta soittivat ja pitivät lyhyehkön puhelinhaastattelun ja parin päivän päästä tuli uusi soitto ja kutsu oikeaan haastatteluun. Sen työnvälitystoimiston naisen mukaan sopisin todella hyvin siihen hommaan (trading administrator) ja ehdinkin jo ajatella että jees, nyt onnisti. Mutta sitten sain huonoja uutisia, että olivatkin jo palkanneet jonkun siihen hommaan yhtiön sisältä. Eli se siitä sitten. Hieman kyllä ketutti!

Laitan päivittäin menemään 1-3 hakemusta, riippuen siitä miten monta sopivaa ilmotusta on sinä päivänä ollut netissä. Netin lisäks luen myös lehtien työpaikka ilmotukset mutta niissä on yleensä vähemmän ku netissä. Töihin olis siis kova hinku (onks toi ees suomea?) päästä koska alkaa tää kotona kykkiminen pikku hiljaa kyllästyttämään. No onpahan ainakin ollut aikaa kuntoilla päivisin eli jotain hyötyä tästä työttömyydestä on ollut.

Vielä pitäis kirjottaa yks hakemus tänään ja sitten nukkumaan, että jaksaa taas huomenna pirteänä kirjottaa hakemuksia (niin ja shoppailla DFO:ssa http://www.dfo.com.au/brisbane/ :) jos nyt jotain shoppailurahaa sieltä tililtä vielä löytyy).

Sain tänään myös hieman huonoja uutisia, ei mitään vakavaa mutta kuitenkin. Niistä lisää seuraavalla kerralla ja samoin pääsiäisen juhlinnasta.

Hauskaa pitkää Pääsiäis-viikonloppua kaikille!! :)

Sadetta ja persuja

Brisbanessa on tänään ollut selvästi syksyä ilmassa. Vettä on nimittäin satanut lähes koko päivän kaatamalla ja ilma on ollut viileä. Niin viileä, että sisällä ollessa on joutunut laittamaan pitkät housut shortsien sijaan jalkaan ja onpahan nuo villasukatkin kaivettu esiin kaapin pohjalta. Ja yöllä sai vetää täkin päälle ilman että oli pelkoa lämpöhalvauksesta. :) Eihän täällä mikään kylmä ole (eikä tule kylmä edes talvella) ainakaan näin suomalaisen mielestä ja itseasiassa nautin hieman viileämmästä säästä. Aurinko ja lämpö ovat ihania, mutta itse en ainakaan jaksaisi koko vuotta helle lukemissa elää eli toivotan syksyn ( ja sitten kuukauden parin päästä talven) erittäin mielelläni tervetulleeksi. Voi olla, että nuo Aussit ovat eri mieltä...
Mutta en anna sen haitata vaan nautin siitä, että saan laittaa lämpimämpää päälle ja sytytellä kynttilöitä pimeässä ja viileässä illassa.

Sateesta olen siis nauttinut tänään vaikka sen vuoksi jäikin etukäteen suunniteltu kävelylenkki väliin mutta synkkyyttä ja huonoa tuulta tähän päivään ovat tuoneet eilisten eduskunta vaalien tulokset. En vaan millään pysty uskomaan todeksi perussuomalaisten äänimäärää! Politiikka ei sinällään ihan hirveästi kiinnosta, mutta äänestämässä kävin ja kuten jo voitte arvatakin en todellakaan äänestänyt persuja. Mun järki ei vaan riitä ymmärtämään miten niin moni suomalainen voi äänestää puoluetta joka on täydellisesti ulkomaalaisvastainen ja homovastainen? En itsekään täysin hyväksy niin kutsuttuja elintaso pakolaisia ja en ole varma oliko euroon liittyminen paras mahdollinen vaihtoehto mutta silti... Hei Haloo!!!

Onneksi on pysyvä viisumi tänne ettei ole pakko palata persulandiaan jos en halua. Ja tällä hetkellä tuntuu siltä että pysyttelen mahdollisimman kaukana.
Tämä on siis oma mielipiteeni johon tietysti vaikuttavat omat arvoni sekä kokemukseni ulkomailla asumisesta ja eri maista kotoisin olevien ihmisten kanssa työskentely ja opiskelu. Ehdottomasti tähän myös vaikuttaa se, että seurustelen australialaisen kanssa ja tarkoituksenamme on jossain vaiheessa muuttaa takaisin Suomeen pysyvästi. Jos persujen suuri kannatus ja valta vaikuttaa poikaystäväni mahdollisuuksiin saada töitä yms Suomesta vuoden parin päästä, en todellakaan aio kannattaa kyseistä puoluetta. Uskon, että kantani olisi täysin sama vaikka seurustelisinkin suomalaisen kanssa.
Eipä muuta.

Me, Myself and I

Kuten otsikostakin voi jo päätellä tulee tämä postaus käsittelemään minua. Kyseessä on siis tietenkin pieni esittely itsestäni ja kertomus siitä miksi olen päätynyt asumaan Australiaan. Tämä siis niille lukijoille (jos näitä nyt edes löytyy?) jotka eivät minua entuudestaan tunne.

Olen siis kotoisin Turusta ja vuosia tulee tänä vuonna täyteen 30 mikä ahdistaa ja järkyttää aina välillä uskomattoman paljon. Turussa asuin koko ikäni kunnes päätin lähteä Englantiin nuorisovaihtoon Allianssin kautta lukion jälkeen. Viihdyin niin hyvin, että päätin myös opiskella kyseisessä maassa ja suoritin Bachelor tutkinnon matkailun johtamisessa (ba hons tourism management) Bournemouthin yliopistossa. Bournemouthissa viihdyin opiskelun jälkeen hetken myös töissä ja sitten palasin Suomeen josta lähdin Englannin kautta Australiaan.

Tällä hetkellä asun kolmatta kertaa Brisbanessa joka sijaitsee Queenslandin osavaltiossa Australian itä-rannikolla.

Australia oli minulle aina se unelmien kohde siitä asti kun sen olemassa olosta ensimmäisen kerran  koulussa kuulin ja se on ollut lukemattomien esitelmien ja tutkielmien aihe koulu aikoina. Unelmoin pitkään tänne pääsystä ja tähän mennessä Australia on täyttänyt kaikki odotukseni ja antanut enemmän kuin toivoa saatoin.

2007 minulle tarjoutui tilaisuus matkustaa tänne ensimmäistä kertaa koska siskoni oli tuolloin täällä opiskelemassa.

Ensimmäisen kerran tulin tänne Working Holiday viisumilla mutta ns. backpacker-elämää en täällä viettänyt vaan asuin koko 8,5 kk Brisbanessa siskoni kanssa. Teimme toki muutamia matkoja itä-rannikolla maahan tutustuen mutta en koskaan esim. ollut hedelmien keräys töissä ja hostelleissa asumiskokemuksenikin ovat rajallisia. Yhteensä niissä tuli asuttua n.2viikkoa. Etsin vain ja ainostaan toimistotöitä ja sainkin suht nopeasti maahan saapumisen jälkeen töitä toimistosta kolmeksi kuukaudeksi ja lopun aikaa sitten elelin säästöillä ja matkustelin hieman. Kävimme mm. Sydneyssä, Fraser Islandilla ja Airlie Beachillä josta teimme retket Great Barrier Reefille ja Whitsunday Islandille.

Suomeen palasin helmikuussa 2008 mutta sydän veti takaisin Australiaan joten hain yliopistoon opiskelemaan ja palasin maahan kesäkuussa 2008. Suoritin Graduate Certificate in Communications nimisen tutkinnon Sunshine Coastin yliopistossa (University of the Sunshine Coast), mutta asuin tälläkin kertaa Brisbanessa. Kävin luennoilla siis Sunshine Coastilla kolmena päivänä viikossa ja näin jälkeen päin ajateltuna olisi ollut järkevämpää asua lähempänä yliopistoa koska n. 2 tunnin matkat yhteen suuntaan olivat aika raskaita. Päätökseeni asua Brisbanessa vaikuttivat siellä olevat kaverit ja se, että kyseisen tutkinnon suorittaminen kesti vain yhden lukukauden.

Toista kertaa Australissa ollessani tarkoituksenani oli opiskelija-viisumin umpeutumisen jälkeen palata Suomeen ja asettua sinne pysyvästi (tai no mun kohdalla sanaa pysyvä ei ehkä voi käyttää koska vuodesta 2000 asti oon asunut vähän siellä sun täällä, ensin Suomessa, sitten Englannissa sitten taas Suomessa josta palasin takaisin Englantiin. Sen jälkeen olenkin vuorotellut Australian ja Suomen välillä) mutta kohtalo puuttui peliin nykyisen poikaystäväni muodossa.

Tapasin Craigin n. 2 viikkoa ennen viisumin umpeutumista. Lentoliput oli ostettu ja Suomeen oli palattava joulukuussa 2008. Kirosin huonoa tuuriani mies-asioiden suhteen taas kerran ja olin varma että se täydellinen Aussi mies unohtaisi minut parissa viikossa. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan pidimme yhteyttä kuutisen kuukautta netin ja puhelimen välityksellä kunnes Craig muutti Suomeen.

Suomessa ehdimme asua vähän yli vuoden (tai no Craig käväisi myös Englannissa 3 kuukauden verran töissä) mutta koska Suomesta ei tahtonut löytyä töitä niin teimme päätöksen Australiaan lähdöstä.

Australiaan muuttaakseni tarvisin viisumin ja vaihtoehtoja tutkittuamme totesimme, että spouse- viisumi eli avopuoliso viisumi on paras vaihtoehto. Laitoimme hakemuksen menemään lokakuussa 2010 ja jäimme odottamaan viisumia. Tämä odotus tapahtui eri maissa koska Craig oli palannut takaisin Ausseihin tekemään töitä jo elokuussa 2010. Viisumin odotus oli tuskaista sekä hermoja raastavaa ja vielä pahempaa siitä teki erossa olo. Päätin että en jaksa odottaa viisumi-päätöstä Suomessa vaan anoin lupaa Australian maahanmuutto viranomaisilta ja sain luvan matkustaa maahan 6kk turisti viisumilla.

Palasin siis taas kerran Brisbaneen ja olen nyt tällä kertaa asunut täällä joulukuusta 2010 asti.

Viisumi päätöstä jouduimme odottamaan tammikuun 2011 loppuun mutta nyt on siis 2 vuoden provisional viisumi taskussa ja lupa työskennellä täällä sekä matkustaa pois maasta ja takaisin niin monta kertaa kuin vain haluaa ja rahavarat sallii. :)

Nyt tarkoituksena olisi löytää töitä täältä mikä onkin sitten hieman vaikeampaa kuin odotin aikaisempien kokemusten perusteella. Kohta 3kk olen aktiivisesti töitä hakenut ja vielä ei ole tärpännyt. Mutta siitä työnhakemisesta lisää toisessa postauksessa.

Voisin myös kirjoittaa kokemuksia, vinkkejä yms. de-facto viisumisen hakemisesta jos kiinnostaa?! Jos tulee mieleen muitakin toiveita niin niitä saa ilomielin esittää.

Tästä se alkaa...

Heips,

Eksyin blogien ihmeelliseen maailmaan tuossa vuoden vaihteessa surffaillessani netissä aikana kuluksi (pitihän sitä jotain tekemistä olla kun ei saanut alkuun tehdä/etsiä töitä viisumia odotellessa). Aloitin Australiaan liittyvillä matkablogeilla ja sitten löysin muutaman muunkin joista on tullut suosikkeja. Koukkuun on jääty ja nyt luen säännöllisesti muutamaa blogia ja samalla on pyörinyt mielessä ajatus siitä, että jos sitä itsekin kokeilisi blogin pitämistä. Nyt siis pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen olen päättänyt tarttua härkää sarvista ja aloittaa ihka oman blogin jossa kerron arjesta täällä Brisbanesta, töiden etsimisestä (ja niiden tekemisestä kun se aika toivottavasti pian koittaa), vapaa-ajasta, matkustelusta, koti-ikävästä ja kaikesta muusta mahdollisesta mitä nyt mieleen sattuu tulemaan. Tekstin lisäksi laitan mukaan mahdollisimman kuvia ettei käy touhu liian tylsäksi :)

Katsotaan mitä tästä tulee koska en ole aikasemmin juurikaan kirjottamista harrastanut ja se päiväkirjan pitokin jäi vain haaveeksi nuorempana suurista suunnitelmista ja lupauksista huolimatta.
Olen huono (anteeksi kaikki kaverit!) pitämään yhteyttä eli yksi syy blogin aloittamiseen on kuulumisien kertominen (toivottavasti) useammin. Samalla blogi tulee varmastikin toimimaan jonkinlaisena terapeuttisena välineenä johon voin purkaa koti-ikävä ahdistusta, valittaa kaikesta joka aiheuttaa ongelmia ulkomailla asuessa yms. Toivottavasti omista kokemuksistani on myös hyötyä jollekin joka suunnittelee ulkomaille, eiryisesti siis Australiaan muuttoa.

Pidemmittä puheitta siis tervetuloa mukaan jakamaan kokemuksiani Australiassa asumisesta sun muusta ja toivottavasti viihdytte seurassa!